Hevoset
Ratsastajan identiteettikriisi
June 12, 2017
0

Unkarissa se alkoi, vaikka on kytenyt pinnan alla jo pitkään: minulla on identiteettikriisi. Osaisitteko, hyvät lukijat, tämän blogin perusteella sanoa, mikä Pepen ja minun laji tai ratsastuksellinen tyyli on?

Niin, en minäkään. Meillä ei nimittäin ole tyyliä eikä lajia. Pääasiallinen toimenkuvamme on puskailu maastossa, hitaassa tahdissa ja pitkässä ja matalassa muodossa.  Kun Pepe järkyttyy, etenemme myös hirvimäisessä muodossa selkä notkolla ja pää pilvissä, mutta onneksi vain ohimenevinä hetkinä.

Omistettuani reilut kaksi vuotta elämästäni herkästi hepuloivan ponin rentouttamiselle voin allekirjoittaa, ettei ilman rentoutta ole mitään. Nyt, kun voimme kulkea rauhallisina ja rentoina jopa kaksin kentällä, meillä on epäilemättä jotain, mistä lähteä rakentamaan. Mutta mitä rakentaisin? Mitä on reilua odottaa 20-vuotiaalta ponilta? Mihin minä itse pystyn?

Mitäs täällä minun päänmenokseni oikein suunnitellaan? T: Pepe (Kiitos hienosta kuvasta tallikaveri Sannalle)

Pepe on pitkän elämänsä aikana ehtinyt olla sekä este- että koulukäytössä. Esteponi se ensisijaisesti on ja liikkuu paljon mieluummin este- kuin koulukentällä.  Monet tallikaverit ja ratsastuksenopettaja ovatkin kannustaneet, että Pepe olisi minulle loistava opetusmestari esteiden alkeisiin.

Working Equitation voisi olla myös ihan hauska laji, mutta en nyt ihan heti näe meitä laukkailemassa garrocha kainalossa auringonlaskuun. WE on todella vaikea laji. Jonkin verran olemme tehneet Pepen kanssa WE-harjoituksia lähinnä käynnissä ja Pepe tuntuu tykkäävän kyllä niistäkin.

Entä sitten lännenratsastus? Jos nyt aloittaisin ratsastusharrastuksen, se olisi luultavasti ykkösvalintani. Mikään ratsastuksen laji ei ole tähän mennessä tuntunut yhtä loogiselta ja omaan ajatusmaailmaan sopivalta kuin lännenratsastus. Pepe ei kuitenkaan ole lännenhevonen ja tuntuisi vähän kohtuuttomalta vaatia sen ikäiseltä ponilta kolmannen, täysin uuden lajin omaksumista.

Kun kerran kysyt, niin juuri nyt treenaisin mieluiten nukkumista.

Enkkukoulu on vähän vaikea asia. Meille molemmille tuntuu sopivan, että horisontissa on puomi, puu, oja tai muu konkreettinen asia, jonka ylittämiseen tai ohittamiseen keskittyä. Kouluratsastus on kuitenkin tärkeää siitä näkökulmasta, että opin istumaan paremmin ja hallitsemaan Pepen kevyin avuin. Pepellekin olisi hyväksi, että se liikkuisi ryhdikkäästi ja takaosa aktiivisena. Kouluratsastus on meille tavallaan pääsylippu kaiken kivan tekemiseen.

Onneksi opettajamme on klassisen kouluratsastuksen asiantuntija ja painottaa samoja asioita, jotka lännenratsastuksessakin vetosivat. Hevosen tulee itse kantaa itsensä selkä aktiivisena, ratsastaja ei saa roikkua suussa eikä mitään ylimääräistä pidä häslätä silloin, kun hevonen tekee oikein. Hevosen pitäisi myös kokea yhdessä tekeminen mielekkääksi. Nämä tavoitteet saavat kouluratsastuksenkin tuntumaan niin järkevältä, että jaksan ylipäänsä käydä tunneilla.

Voisin kyllä viihtyä myös aavikolla kamelina. Siellä olisi hyviä piehtarointipaikkoja.

Katsotaan, mihin aika meidät vielä kuljettaa! Nyt tuntuu siltä, että estekenttä puomeineen, tolppineen ja Working Equitation -portteineen vetää meitä molempia magneetin lailla puoleensa.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

rubikin-kuutio

Rubikin kuutio

Unkarissa se alkoi, vaikka on kytenyt pinnan alla ...

Read more
pepe-20-v

Jos Pepe olisi ihminen

Unkarissa se alkoi, vaikka on kytenyt pinnan alla ...

Read more

Vaihtelevaa menestystä ponin kanssa

Unkarissa se alkoi, vaikka on kytenyt pinnan alla ...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.