Kissat
Pojan kanssa seikkailemassa
June 20, 2017
0

Joskus käy niin, että maailma ei vaan riitä. Ei ainakaan Pojalle eikä varsinkaan silloin, kun maailma on pelkkä asunto ja ainoan viihdykkeen tarjoaa tyhjä pyykkikori. Silloin on päästävä seikkailemaan.

Tämä ei nyt riitä.

Pojan seikkailu alkaa siitä, että puen sille valjaat eli henkselit. Se jupisee joka kerta, että henkselit rajoittavat sen vapautta ja vievät katu-uskottavuutta, mutta tästä säännöstä en lipsu. Pojan valjaat ovat itse asiassa pienten koirien valjaat, koska kissavaljaat jäivät sille liian pieniksi jo pentuna.

Mitäkö sitten teemme? Yleensä seikkailun ensimmäinen etappi suuntautuu pihamme risukkoon, jossa Poika käy riitelemässä lintujen kanssa. Saattaapa Poika leiskauttaa komeita ilmaloikkiakin yrittäessään pyydystää ohitse läpättäviä vihulaisia. Älkää huoliko, en anna sen kuitenkaan toteuttaa väkivaltaisia suunnitelmiaan.

Damn birds.

Kun välit on selvitetty lintujen kanssa, raggaripoika suunnistaa roskakatokselle, hyppää sen kaiteen päälle ja tarkkailee ympäristöään kaikessa rauhassa. Aikansa vakoiltuaan se jatkaa kulkuaan pitkin pihapiiriä vähän sen mukaan, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan eniten.

Odottakaa vaan, linnut… vielä keksin, kuinka teidät eliminoin.

Tänään Poika oli kiinnostunut lähinnä pensaista ja puista, koska olimme kaksin pihalla. Jos pihalla on lapsia tai koiria, se haluaa yleensä aina käydä moikkaamassa. Pojan maailmassa mitään tai ketään ei tarvitse pelätä, koska a) se on voittamaton b) kaikki palvovat sitä. Usein se kieltämättä onkin vallitseva asianlaita.

Kuka tässä puussa sitten roikkuisi, jos en minä?

 

Lintujen edessä en nöyrry.

Jotta paluu sisätiloihin olisi Pojan mielestä eden jossain määrin kannattavaa, palaamme kotiin yleensä alakerran kautta. Alakerrassa on mm. aina yhtä kiehtova pyörävarasto, harrastetila ja pesutupa. Tänään kävimme yhteistuumin varaamassa pyykkivuoron. Poika tsekkasi samalla, että pesutilat ovat kunnossa. Tilanne meni vähän liian pitkälle.

Tämä pyykkikone on ok.

Alakerran kierroksen jälkeen Poika on yleensä valmis palaamaan takaisin kotiin. Kannan kuusikiloisen jättiläisen neljänteen kerrokseen ja haaveilen hissistä. Ylimmän kerroksen kohdalla Poika yleensä murisee mielenosoituksellisesti, mutta palaa kuitenkin kotiin aina ihan tyytyväisenä. Pitäähän Mörrenkin perään vähän katsoa.

Niin, entäpä Mörkö sitten? Mitä sille kuuluu? Hyvää, kiitos kysymästä. Avomieheni furminoi sen viikonloppuna, jotta sen olisi helpompi olla, nyt kun ilmat ovat lämmenneet. Koska edellisestä furminoinnista oli aikaa, irtokarvaa lähti aika tavalla. Muotoilimme siitä Mörrelle huopahatun. Tämäkin meni ehkä vähän liian pitkälle.

Kissan huopahattu, 100% luonnontuote. Kuvan otti avomies.

Näiden vakavien asioiden ääreltä Mörkö ja Poika toivottavat hauskoja kesäpäiviä kaikille!

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

mörkö-laihdutuskuurilla

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Joskus käy niin, että maailma ei vaan riitä. Ei...

Read more
dogbic

Dogbiciä ja rotukissoja Eläinystäväni-messuilla

Joskus käy niin, että maailma ei vaan riitä. Ei...

Read more
pojalla-on-asiaa

Kissa kotieläimenä – Poika kertoo

Joskus käy niin, että maailma ei vaan riitä. Ei...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.