Hevoset
Pepen satulasaaga
November 21, 2017
2

Tallikaverillani on ollut satulahuolia ja ne palauttivat mieleeni myös omat haasteeni vuosien varrelta. Ehdin kokeilla yhtä sun toista vaihtoehtoa, ennen kuin lopulta törmäsin sopivaan Metsäniityn hevoskirppiksellä. Tässä Pepen koko satulasaaga!

Rehellisesti sanottuna en usko, että koko satulatarinamme on vielä tässä, koska Sen Oikean penkin löytäminen tuntuu olevan ikuinen prosessi. Välillä voi olla muutaman kuukauden tai jopa vuoden jaksoja, että satula tuntuu sopivalta ja hevonen toimii hyvin .Sitten joku ongelma taas osuu kohdalle ja tarvitaan vähintään satulasepän apua toppauksien korjaamiseen.

Henri de Rivel -estesatula

En kestä, miten tyylikäs olin helmikuussa 2015. Nuo villasukat.

Olen Henri de Rivel -satuloiden fani ja äärimmäisen onnellinen, kun sain sellaisen omakseni Pepen kauppojen mukana. Valmentajan ja tallinpitäjän tiukan katseen alla kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että 17-tuumainen satula oli vähän liian pitkä ja ulottui yli takimmaisen kylkiluun. Se ei myöskään sopinut oikein omaan käyttötarkoitukseeni, koska olen koulupiipertäjä enemmän kuin esteratsastaja.

Kun Pepe alkoi kehittää lihasmassaa selkäänsä, medium -leveyksinen (2,5) satula jäi auttamatta liian kapeaksi. Kiikutin satulan Satula.comiin, jossa se myytiin kahdessa viikossa.

Hinta: hevoskauppojen mukana, luultavasti n. 500 €. Yhteiselon kesto: puoli vuotta. Hinta, kun myin satulan: 500 € (tappio 0 €)

Christ Premium Plus -karvasatula

Karvasatula in action!

Eihän se käy, että ihmisellä on ratsuponi, mutta ei satulaa. Tein elämäni kaupat ja ostin Horze-verkkokaupasta Christ Premium Plus -satulan 280 eurolla (hinta on nykyään 419 €). Noihin aikoihin Horze ei ollut vielä hoksannut rajoittaa “mitä enemmän ostat, sitä vähemmän maksat” -kampanjoista satuloita pois, joten otin kamppiksesta ilon irti.

Christin karvasatula on ihana vaihtoehto rentoon köpöttelyyn. Siinä yhdistyvät satulan ja ilman satulaa ratsastamisen parhaat puolet: tunnet hevosen liikkeet paremmin kuin runkosatulan kanssa, mutta silti materiaali ja polvi- ja takakaaren tuet antavat pitoa äkkiliikkeissä ja nopeammissa askellajeissa. Kävin Christin kanssa käyntimaastoissakin ja onnistuin jotenkin keikkumaan selässä, vaikka kuljimme välillä aika jyrkkiäkin mäkiä ylös, alas.

Luovuin lopulta Christista, koska ei se parhaalla tahdollakaan ole oikean satulan korvike. Noihin aikoihin Pepe ei vielä malttanut seisoa rauhassa paikallaan, kun ähelsin itseäni selkään, ja ilman jalustimia selkäännousu oli lähinnä toivotonta räpeltämistä.  Kaipasin myös mahdollisuutta istua kevyessä istunnassa ja keventää normaalisti. Christ jäi täysin käyttämättömäksi, kun löysin uuden runkosatulan. Myin Christin tallikaverilleni, jonka connemaralla se on käytössä edelleen runkosatulan rinnalla.

Hinta: 280 € postikuluineen. Yhteiselon kesto: vuosi, josta aktiivista käyttöä puoli vuotta. Hinta, kun myin satulan: 150 € (tappio 130 €)

Equipe Emporio -koulusatula

Tämä on kallein satula, minkä olen Pepen selkään kuunaan laittanut. Vuokrasin satulan Satula.comista ja sen ovh oli lähes 2 000 euroa. Equipen satula oli ihanan kevyt ja tarjosi minulle ensimmäisen elämyksen siitä, miltä tuntuu ratsastajalle sopiva satula. Koska olen aika pienikokoinen ihminen, olen koko ikäni tottunut ratsastamaan minulle liian isoilla satuloilla. Equipe Emporion 16-tuumainen koulusatula oli ensimmäinen, joka tuki istuntaani kuin olisi valettu minulle.

Pepe liikkui Equipen kanssa oikeastaan aika kivasti ja se toimi matkapenkkinä jopa kolmen tunnin minivaelluksella. Lopulta luovuin Equipesta siksi, ettei se ollut hintaansa nähden kuitenkaan ihan sitä, mitä olisin halunnut. Siinä ei ollut minkäänlaista säätövaraa esim. vaihtokaaren muodossa eikä lateksivaahtotäytteistä satulaa olisi voinut topata. Lateksivaahto oli myös tosi kova materiaali, ja vaati alleen aina lampaankarvan.

Koska runkokin oli muovia, totesin, että samalla rahalla ostan oikeasti unelmieni satulan, Henri de Rivelin Austalin. Sitä ratsutila Helenin HdR-jälleenmyyjäkin oli kuvien perusteella suositellut Pepelle.

Hinta: 1 990 €. Yhteiselon kesto: 6 kk, 155 € / kk, kokeilu maksoi yhteensä 930 € (tappio 930 €, koska en lunastanut satulaa omaksi)

Rungoton Barefoot

Tässä kokeilen ensimmäistä kertaa Barefootin rungotonta. Ei ehkä oikein päin kulkemisen tyylinäyte tämä kuva. 🙂

Ennen kuin ehdin Henri de Rivel -kaupoille, ajauduin vaiheeseen, jonka moni pehmeisiin arvoihin uskova hevsenomistaja käy läpi: rungottoman satulan kokeiluun. Annoin Facebook-ryhmien ja Barefootin mainosvideoiden tuudittaa minut lapsenomaiseen uskoon siitä, että rungoton on vastaus kaikkiin ongelmiin. Näin sieluni silmin, kuinka hurmaamme kaikki sivustaseuraajat koulukentällä Pepen kanssa ja pompahtelemme halki maastoniittyjen elastisesti, joustavasti ja syvässä harmoniassa.

Päätin ostaa Barefoot Atlanta -satulan käytettynä Tori.fi:stä. Maksoin siitä muutaman satasen ja ostin satulan kaveriksi upouuden, painetta tasaavan huovan. Yhteensä kyseessä oli siis noin 600 euron paketti. Kun asetin ahterini satulaan ensimmäisen kerran, unelmani murskautuivat. Satula oli ehdottomasti laadukas, ei siinä mitään. Pystyin nousemaan vaivatta kyytiin suoraan jalustimella eikä Barefoot inahtanutkaan paikaltaan. Selässä tuntui kuitenkin siltä kuin olisin ratsastanut sohvalla. En tuntenut Pepen selän liikkeitä ollenkaan!

Lopullisen myyntipäätöksen tein ensimmäiset ravit nostettuani. Satula, jonka etukaareen häpyluu kolahtaa kipeästi jokaisella kevennysaskeleella, sopii vain masokisteille. Kevennys, auts, kevennys, auts… Barefoot lähti vikkelästi myyntiin. Toivottavasti seuraavilla omistajilla oli satulalle sopivampi ruumiinrakenne.

Hinta: 410 € + huopa 160 €. Yhteiselon kesto: joitain viikkoja. Hinta, kun myin satulan huopineen: 370 € (tappio 200 €)

Sydneyn koulusatula

Sydneyn koulusatula ensisovituksessa

Olin jo menettänyt toivoni edullisten satuloiden suhteen ja yritin epätoivoisesti säästää rahaa Henri de Riveliä varten, kun satulakeiju päätti heilauttaa taikasauvaansa ja toi elämääni Sydneyn 16-tuumaisen koulusatulan. Se oli myynnissä naapuritallin hevoskirppiksellä ja oli kuulunut eräälle juuri lopetetulle suomenpienhevoselle. Ostin satulan kylmiltään ja sovittamatta, koska silmämääräisesti se näytti passelilta ja tiesin, että saisin satulasta joka tapauksessa omani takaisin. Maksoin siitä 450 euroa, minkä jälkeen sovitin ja toppautin satulan kokonaan uusiksi 180 eurolla Satula-Ekillä.

Satularumban aikana rimpulaponini oli kasvattanut selkälihaksiaan niin paljon, että sen satulan koko oli leventynyt kahdella yksiköllä. Sydneyn satula on leveydeltään Wide ja tuntuu millilleen oikealta Pepelle. Jotain sen kaiken sähläyksen keskellä olin siis kuitenkin onnistunut tekemään oikein, kun kapoisesta Henri de Rivelistä siirryttiin jo leveään malliin.

Kun ostin Sydneyn satulan, totesin blogissakin, että nyt loppuu satuloiden ostaminen ja alkaa ratsastaminen. Niin siinä oikeasti kävikin! Maailma on varmasti pullollaan kevyempiä, parempikuntoisempia ja Pepelle (tai minulle) ergonomisesti sopivampia valintoja kuin tämä. Tämä on kuitenkin ensimmäinen riittävän hyvä satula, jolla voin huoletta maastoilla ja käydä koulutunneilla. Sydneyn satula on tehnyt meistä ratsukon.

Hinta: 450 € + täystoppaus 180 € / 2o16 + täytetoppaus & vastinhihna 280 € / 2017. Yhteiselon kesto: puolitoista vuotta (ja jatkuu!)

Mitä olen kaikesta tästä oppinut?

  1. Satulan hinta ei ole suoraan verrannollinen siihen, miten sopiva se hevosellesi on. Jos mitat osuvat kohdilleen, alle tonnillakin voi tehdä löytöjä. Toisaalta pelkkien halpojen löytöjen perässä juokseminen polttaa paitsi käämit, myös rahaa. Keväällä 2016 tilanne oli se, että rahaa oli palanut jo melkein Austal-satulan verran, mutta Pepellä ei ollut satulaa.
  2. Toppaamalla voit hienosäätää, et tehdä ihmeitä. Jos se ei sovi, se ei sovi.
  3. Hevosen selkä muuttuu treenien ja elämäntilanteiden mukaan. Satulasepän tulisi tarkistaa satulan kunto kerran vuodessa, jolloin voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä ennen selän kipeytymistä tai ohjata uuden satulan hankintaan.
  4. Satulan pitää sopia paitsi hevoselle, myös ratsastajalle. Jos satula vääntää ratsastajan omituiseen asentoon tai jakaa painon väärään kohtaan, ei auta, että se on ilman ratsastajaa hevoselle sopiva.
  5. Toimivat rungottomat ovat kuin yksisarvisia. On niitä joku varmaan jossain nähnyt ja ne ovat taianomaisia, mutta epäilen vahvasti niiden olemassaoloa.
  6. Älä hötkyle, vaikka hätä on suuri. Harkitse satulaostoksia tarkkaan ja suosi pitkiä vuokra- ja laina-aikoja. Tästäkin kirjoituksesta voi nopeasti laskea, että olen ottanut ihan kunnolla takkiin jokaisessa satulakaupassani (paitsi Henri de Rivelin ja Sydneyn tapauksessa).
  7. Pyydä osaavilta apua uuden satulan sovitukseen. Ratsastuksenopettaja, tallinpitäjä ja kokeneet tallikaverit auttavat mielellään ja parhaassa tapauksessa säästyt kalliilta hutiostokselta.
  8. Satulan myyminen omin päin on tosi hankalaa. Vaikka satula olisi hyvä, myyntiajat ovat pitkiä, ihmiset tinkivät röyhkeästi eivätkä myyjät ja ostajat aina kohtaa. Päädyt ajelemaan satulan kanssa ympäri maakuntia eikä se silti sovi millekään hevoselle.
  9. Olitpa myymässä, ostamassa tai toppaamassa, Satula.com auttaa aina. Tämä ei ole maksettu mainos vaan tyytyväisen asiakkaan vilpitön huomio.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

WP_20170607_18_08_15_Pro

Miksi minulla on oma hevonen?

Tallikaverillani on ollut satulahuolia ja ne palau...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Tallikaverillani on ollut satulahuolia ja ne palau...

Read more
puskutraktori

Hukkasin henkisen Niclas Aromaani

Tallikaverillani on ollut satulahuolia ja ne palau...

Read more

There are 2 comments

  • Taru says:

    Kiitos informatiivisesta ja viihdyttävästä oppikurssista 😀 Ei ole satulahommat alkuunkaan niin helppoja kuin luulin.

    • Piia says:

      No niinpä! Minäkin luulin ennen, että yhdellä ja samalla satulalla voi tyytyväisenä humputella koko hevosen loppuelämän. Mutta eihän se ihan niin sitten mennytkään. 😀

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.