Hevoset Ratsastus
Pepe, sinusta on tullut pullukka!
February 28, 2016
2

Hilpeät pullukat hölkyttelemässä.

Sain viime viikolla pari kuvaa tiistain ratsastustunnilta ja niin ilahduttavia kuin kuvat olivatkin, en voinut välttää tosiasiain tunnustamista: Pepestä on tullut vähän pullukka. Rauhallinen laumaelo ja tasaantuneet stressitasot ovat johtaneet siihen, että sapuska on alkanut tarttua Pepen kupeisiin. Ei se vaarallisen lihavassa kunnossa ole ja paksu talvikarva hämää, mutta terveyssyistä pitäisin sen mielelläni  normaalipainoisena. Pepen heinäannosta pienennettiin ja päätin lisätä maastoilun määrää.

Pepe ei ole kuitenkaan ainoa, joka on pullevoitunut, niin olen minäkin! Eräs heppailukaverini tokaisi kaksi kiloa sitten Pepen ostaessani, että Pepe on minulle muuten hyvä, mutta älä nyt tuosta enää liho. No, meninpä sitten tässä talven aikana pullevoitumaan minäkin, joten nyt ei auta muu kuin ottaa riimunnaru kauniiseen käteen ja hölkytellä itsekin hevosen kanssa.

pepe-pullukka2

Hilpeät pullukat sivukuvassa.

Maastoilun suhteen teimme eilen uuden aluevaltauksen ja lähdin Pepen kanssa maastakäsin maastoon ilman hevosseuraa. Ajattelin kiertää lyhyen pellonympäryslenkin, mutta naapurin hevosnainen oli koirineen lenkillä samaan aikaan, ja lyöttäydyin seuraan. Reissu meni muuten hienosti ja Pepe oli yhtä rento kuin hevosseurassa, mutta puolessa välissä teimme pienen arviointivirheen.

Käännyimme kotiin päin metsälenkin kautta ja päädyimme kapealle, lumiselle polulle, jossa Pepe ahdistui nopeasti. Ajauduimme tilanteeseen, jossa täysi paniikki tikitti poniparan aivoissa, mutta se ei päässyt eteen, taakse eikä sivulle. Edessä oli koira, sivuilla puita ja kotiin päin en voinut sitä päästää. Pepe ratkaisi tilanteen pyörähtämällä ympäri, tempautumalla irti ja lähtemällä karkuteille.

Tilanne olisi voinut säikähdyttää enemmänkin, mutta Pepe ei onneksi yleensä karkaa kauas. Sen pakoreaktion kantomatka ei ole kuin joitain kymmeniä metrejä, minkä jälkeen se jää odottamaan apua. Kun juoksin ylämäkeen Pepen perässä, näin nopeasti tutun ruskean hahmon edessäni. Kokeilin, toimiiko luoksetulomerkki eli kyykistyminen myös ekstremetilanteissa ja toimihan se. Pepe ravasi suoraan luokseni ja vaikutti suorastaan helpottuneelta siitä, että olin tullut hakemaan sen. “Sori, Piia, tämä oli tosi huono idea. Voisitko nyt viedä minut turvaan?”, se tuntui kysyvän.

Poistuimme metsäpoluilta edelleen jännittyneissä merkeissä, mutta Pepe ei edes yrittänyt ottaa irtiottoja. Päinvastoin, se kuunteli minua tosi hyvin ja isolle tielle päästyämme alkoi rentoutua ja pärskähdellä. Kotiin palasimme löysin ohjin ja Pepe tallusteli metrin päässä perässä rentona ja iloisena kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se tuntui suorastaan nauttivan paluumatkasta.

pepe-pullukka3

Ystävänpäivän maastoilua. Oma mieleni lepää näissä maisemissa, mutta Pepelle lunta pudottelevat puut ovat varoitus vääjäämättä lähestyvästä maailmanlopusta.

Kuulostaa varmaan painajaismaiselta, että kävelylenkki hevosen kanssa päättyy siihen, että hevonen ryskää hätäpäissään yksinään pitkin metsää eikä pysy lapasessa. Itse luokittelen reissun kaikesta huolimatta menestykseksi. En olisi uskonut, että voimme kävellä kilometrikaupalla rennoissa merkeissä ilman turvapeppuhevosta ja että pelottavan tilanteen jälkeen poni löytää rennon mielentilan vielä uudestaan! Kapealla metsäpolulla sekoilu oli omaa arviointikyvyn puutettani ja täysin vältettävissä, mutta ei sekään täydelliseen katastrofiin päättynyt. Pepe kuitenkin juoksi takaisin luokseni.

Tästä innostuneena aion jatkaa ilman turvapeppuhevosta maastoilemista niin usein kuin mahdollista, mutta vältän hankalia metsäpolkuja ja suosin rauhallisia maastoiluaikoja, jolloin liikennettä on mahdollisimman vähän. Olihan maneesikin aluksi Pepelle jännittävä paikka, mutta nykyisin se on siellä aivan kotonaan. Avain onneen on sitkeys, toistojen määrä ja mahdollisimman monet hyvät kokemukset.

Kiitos vielä valmennuskuvista ihanalle tallikaverilleni Marjolle!

 

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

letti

Pepen satulasaaga

Hilpeät pullukat hölkyttelemässä. Sain viime ...

Read more
WP_20170607_18_08_15_Pro

Miksi minulla on oma hevonen?

Hilpeät pullukat hölkyttelemässä. Sain viime ...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Hilpeät pullukat hölkyttelemässä. Sain viime ...

Read more

There are 2 comments

  • No ette te kyllä kovin pullevoituneita ole! 😀 Ihanaa, että tilanne on tuollainen, että Pepe kiiruhtaa sun luo turvaan. Onhan tämä maailma aika pelottava paikka, joten ei voi Pepeä pikku säpsyistä syyttää. 🙂 Mukavia turvapeputtomia talviretkiä teille edelleen!

    • Piia says:

      Ihana juttu, että Pepen mielenmaisemalle löytyy ymmärrystä. 🙂 Uskon, että yhteiset kohellukset kasvattavat meitä paremmin kuin se, että pysyttelisimme aina mukavuusalueella jossain maneesin uumenissa. Näissä kriisinpaikoissahan se luottamus mitataan ja luokse palaaminen oli kyllä todella huikea juttu. Mottoni Pepen kanssa onkin nykyään: “pelkoa päin!”

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.