Kissat
Mörren vuoro eläinlääkärissä ja elämää oman hevosen jälkeen
January 25, 2018
0

Poika saattoi Mörren ulko-ovelle. On siellä kassissa Mörkö, se on vain niin musta, ettei se erotu.

Kissojen eläinlääkäriviikot jatkuvat ja eilen oli Mörren vuoro käydä rokotettavana. Se sai saman tien kolme vuotta vaikuttavan pitkäaikaisen rokotteen, kun taas Poika tarvitsee vielä vahvisteen kuukauden kuluttua. Tiesittekö, että kissoille tosiaan saa kolmevuotisia rokotteita, joita ei tarvitse uusia joka vuosi? Minulle se oli ihan uusi juttu.

Siinä, missä Poika on vähän hoikka, Mörkö oli eläinlääkärin mukaan (ja toki sen itsekin tiesin) vähän pullea. Se painaa nyt 4,7 kg, kun ihannepaino olisi jossain neljän kilon tietämillä. Positiivista on, että painoa on kuitenkin 200 grammaa vähemmän kuin viime kesänä, kun aloitimme ensimmäisen laihdutusurakan. Pakko tässä on nyt kehittää jokin tehokas systeemi, että kissat ruokitaan erikseen eri ruoilla, koska Mörkö tarvitsee täyslihaa ja vähäkalorisia juttuja, kun taas Poika oikeastaan mitä tahansa ruokaa, mitä se suostuu riittävästi syömään, ja kaloripitoisia raksuja.

Mörkö oli automatkasta kauhuissaan, mutta eläinlääkärillä se oli rauhallinen ja antoi tämän käsitellä, rokottaa ja kantaa vaa’alle ongelmitta. Myös Mörren hampaissa oli jonkin verran hammaskiveä, joka tulisi tässä kevään mittaan putsata, mutta ei muuta fyysistä vikaa. Tuntuu uskomattomalta, että toiset vaan porskuttelevat vuodesta toiseen ongelmitta, kun Idan kanssa sain juosta eläinlääkärissä harva se viikko.

Eläinlääkärireissun jälkeen köllöteltiin sohvalla. En tiedä kumpi oli helpottuneempi, otan itsekin eläinlääkärikäynnit niin raskaasti.

Ohukainen ja paksukainen samassa taloudessa on kieltämättä haastava yhdistelmä. Onneksi minulla on kuitenkin nyt aikaa keskittyä kissoihin paremmin kuin hevosenomistajavuosina. Pakko kyllä myöntää, että Pepen kokoiset aukot  ovat täyttyneet kalenterissa yllättävän nopeasti. Olen käynyt hot joogassa, pitkillä lenkeillä ja ratsastan muiden hevosilla.

Olen ollut ihan otettu siitä, miten monet ovat uskoneet hevosensa huomaani, kiitos siitä. <3 Tulevana viikonloppuna lähdemme tallikaverini kanssa lännenratsastustunnille, mitä en malttaisi odottaa! Olen myös nukkunut paljon ja ihan kuin raskaat silmäpussit silmien alla olisivat vähän keventyneet.

Pepen kuolemaa ja siihen liittyvää surua työstän ilmeisesti unissani, koska olen muuten vähän sellainen “eteenpäin, sanoi mummo lumessa” -tyyppi. Näen Pepestä unia harva se yö, usein sellaisia, että se onkin elossa. Kaikissa näissä ihmeen kaupalla elossa -unissa olen kuitenkin pikemminkin huolestunut ja itseeni pettynyt kuin helpottunut. Se jos mikä kertoo, että päätös oli oikea, vaikka sattuikin.

Viime viikonloppuna ystäväni tiivisti osuvasti, että eläimistä huolehditaan ja niistä iloitaan niin pitkään kuin yhteistä aikaa on suotu. Kun on aika päästää irti, sitten päästetään irti, itketään itkut ja mennään elämässä eteenpäin. Tottahan se on. Tarkoitus ei ole jäädä roikkumaan yksittäisiin eläinystäviin ikuisiksi ajoiksi, olivat ne kuinka rakkaita tahansa. Eläimet valitettavasti elävät lyhyemmän aikaa kuin me ihmiset. Se fakta on pakko hyväksyä, jos eläimiä aikoo ottaa ja päästä aikanaan yli niiden väistämättömästä poismenosta.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

poika-nukkuu

Laiha Poika on pian pelkkä Poika

Poika saattoi Mörren ulko-ovelle. On siellä kass...

Read more
Eläinlääkärikeikan jälkeen ruoka maistui. Ehkä siinä on ratkaisu ongelmaamme?

Laiha Poika lähti eläinlääkäriin

Poika saattoi Mörren ulko-ovelle. On siellä kass...

Read more
ottaisinko-rescue-kissan

Hankkisinko rescue-kissan?

Poika saattoi Mörren ulko-ovelle. On siellä kass...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.