Hevoset Yleistä
Miten saan aikani riittämään?
June 10, 2016
0

Minulta kysytään aina välillä, miten saan aikani riittämään. Vaikka minulla ei lapsia olekaan, olen kieltämättä onnistunut luomaan jonkinlaiset ruuhkavuodet itselleni. Kokopäivätyön, kissojen ja 35 km:n päässä asuvan hevosen kanssa tasapainottelu on välillä haastavaa, kun samalla olisi koti hoidettavana ja avomiehenkin kanssa kiva viettää yhteistä aikaa. Siihen päälle kun lisää yhteydenpidon perheen ja ystävien kanssa, loppuvat päivästä usein tunnit kesken. Ja mainitsinko vielä, mitä Kehä I:n ja Kehä III:n yhtäaikainen remontti tekikään tallimatkoilleni?

Kaiken härdellin keskellä koen, että jaksan kuitenkin ihan hyvin. Ja “ihan hyvin” on siinä mielessä aliarvioitu määritelmä, että olen onnellisempi kuin koskaan. Elän niin monella tavalla unelmaelämääni, että ajoittainen väsymys on pieni hinta kaikesta siitä hyvästä, millä päiväni täyttyvät. Ajanpuute on kuitenkin ihan aito huoli, koska normi arkipäiväni näyttää tältä:

  • Herätys 7.30, töissä 8.30.
  • Töistä pois 16.30, sieltä suoraan tallille n. 17.30-18.00
  • Heppahommia n. 20.00 asti
  • Kotona n. 20.30-21.00
  • Nukkumaan n. klo 23.00
Oma lepohetki ja Mörren rapsuttelu on onneksi helppo yhdistää.

Oma lepohetki ja Mörren rapsuttelu on helppo yhdistää. Mörkö saa seuraa ja minä voin koomailla sohvailla.

Päivistä tulee kieltämättä pitkiä, mutta kyllä niistä on aina selvitty. Näillä konsteilla raivaan kalenteriini aikaa:

  • Hyödynnän töissäni liukumia. Tallivapaapäivinä teen usein tunnin verran pidemmän päivän, jolloin voin lähteä tallipäivänä töistä tuntia aikaisemmin.
  • Soittelen läheisilleni usein tallimatkoilla. Sillä tavoin tulee vaihdettua kuulumiset ja matkakin taittuu ihan huomaamatta.
  • Elämäni on aika säntillistä ja urautunutta, ehkä joidenkin mielestä jopa tylsän kurinalaista. En juuri harrasta illanviettoja ja jos käynkin jossain, seuraavana päivänä on taas oltava skarppi ja virkeä.
  • Shoppailen paljon netissä.
  • En ole terveysintoilija, mutta joutunut myöntämään, että terveellisillä elämäntavoilla on suora yhteys jaksamiseen. Minun on pakko edes yrittää syödä järkevästi ja nukkua kunnon yöunet, koska muuten mistään ei tule mitään.
  • Olen hyväksynyt, etten voi hoitaa mitään elämäni osa-aluetta sataprosenttisen täydellisesti (enpä tosin tiedä, voiko kukaan muukaan). Pyrin 80 prosenttiin.
  • Olen hyväksynyt myös sen, että olinpa missä tahansa, se on aina joltain pois ja huono omatunto tuppaa aina kulkemaan mukana.
  • En ole yksin vaan kissat ja koti ovat yhteisiä avomieheni kanssa. Avomiehelleni kissat ovat yhtä tärkeitä kuin minullekin, joten huolehdimme niistä yhdessä.
  • Pepen tallipaikan olosuhteet ovat sellaiset, että Pepe pärjää helposti vaikka pari päivää putkeen ilman minua. Myös tallikaverit ja tallinpitäjä ovat auttaneet tarvittaessa esim. kengitykseen hakemisen kanssa, jos en ole itse päässyt paikalle.
  • Pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon asioita kerralla, kun olen tien päällä. Ruokaostokset hoituvat parhaiten kotimatkalla tallilta ja työpäivän lounastauon voi hyödyntää esim. apteekissa käväisemiseen.
  • Viikonloput ovat pääsääntöisesti kotitöille, kissoille ja tallille pyhitettyä aikaa. Silloin hoidamme avomieheni kanssa pyykit, lakananvaihtorumbat, isommat kauppareissut ja muut arkiset askareet.
  • Jos olen oikeasti tosi väsynyt, sitten joustan kaikesta muusta paitsi työstä. On paljon parempi levätä yksi ilta kunnolla kuin kitkutella väkisin puoliteholla koko viikko.
  • Teen etätöitä aina kun se on mahdollista, ja olen etäpäivien sitkeä puolestapuhuja työpaikallani. Viime aikoina etänä työskentely jäänyt kyllä aika vähiin.
pepen-kaveri2

Pepellä riittää kavereita. Totuuden nimissä Pepe tarvitsee luultavasti enemmän lompakkoani kuin seuraani. Se on lohduttava ajatus, jos en jostain syystä pääsekään tallille.

Toki on hyvä huomata, että hevosharrastus tekee ihmiselle fyysisesti (ja usein myös henkisesti, paitsi ei ehkä ihan aina Pepen kanssa) suorastaan hyvää! En ole Alexander Stubb -fani, mutta yhdessä asiassa hän on osunut ytimeen: tunti liikuntaa tuo kaksi tuntia energiaa päivään. Tallivapaapäivinä nyykähdän helposti sohvan pohjalle töiden jälkeen enkä välttämättä jaksa koko iltana tehdä yhtään mitään. Kun sen sijaan raahaan väsyneet luuni tallille, kestää noin vartin ja olen kuin uuteen aamuun herännyt. Tallipäivän jälkeen saatan tehdä vielä kotonakin jotain järkevää, toisin kuin kohmeloisina tallivapaailtoina.

Loppupeleissä on kyse siitä, että saan aikani riittämään, koska haluan sen riittävän. Kiirehän meillä kaikilla on, mutta oleellista on, että oravanpyörä pyörii itselle tärkeiden asioiden parissa eikä koostu pelkistä ikävistä velvollisuuksista aamusta iltaan. Olen kokeillut sitäkin, se oli kamalaa.

Jos luopuisin nyt omasta hevosesta, fiilistelisin varmaan päivän tai kaksi vapautuneen ajan määrää. Sitten minulle kävisi kuin Kavioliitossa 30v-blogin Katja Ståhlille, joka laittoi hevosensa kesälomalle. Minusta tulisi tallisyrjäytynyt. Parempi näin.

Autenttinen ja kaunistelematon talliselfie. Tätähän se on. Nenä punottaa, jossain vesisatessa on taas kastuttu ja autossa istuttu. Mutta olo on onnellinen!

Kaunistelematon tallimatkaselfie. On taas käyty vähän vesisateessa kastumassa, nenä punottaa ja meikit on valuneet jonnekin, mutta olo on onnellinen!

Kellokuva: http://science-all.com/wallpapers/time-wallpaper.html

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

letti

Pepen satulasaaga

Minulta kysytään aina välillä, miten saan aika...

Read more
WP_20170607_18_08_15_Pro

Miksi minulla on oma hevonen?

Minulta kysytään aina välillä, miten saan aika...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Minulta kysytään aina välillä, miten saan aika...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.