Kissat
Mitä ja miten Mörkö ja Poika syövät
October 17, 2016
2

Olen monessa asiassa aika suurpiirteinen tyyppi (lue: toivoton huithapeli), mutta kissojen ruokinnan kanssa olen aika tarkka. Muiden kissanomistajien kanssa jutellessani olen huomannut, että saatan tehdä asiat vähän toisella tavalla kuin perinteisesti on totuttu.

En usko, että kissafaneille ja -harrastajille tässä on mitään uutta,  mutta perinteistä ruokintatapaa suosivalle (= raksuja tarjolla aina, vesikippo vieressä, märkäruokaa pari kertaa päivässä) tapani saattaa tuntua vähän erilaiselta. Mutta, minulla on syyni! Ajattelinkin koota yhteen, mitä, miksi ja miten kissojamme ruokin.

Astiat

ruoka1

Mörkö ja Poika tulevat nykyisin ihan hyvin toimeen keskenään. Koska Mörkö on niin vahvasti altavastaajan roolissa, olen kuitenkin katsonut parhaaksi erottaa ruokailijat toisistaan. Molemmilla on keittiössä oma tarjotin ja sen päällä ruokakipot, jotta ruokaproiskeet eivät pilaisi keittiön parkettilattiaa. Tarjottimet sijaitsevat eri puolilla keittiötä, jottei Mörren tarvitse ahdistua Pojasta.

Kissoilla on ihan oma ruokintarutiininsa, josta ne eivät poikkea: ruoka-aikaan Poika ja Mörkö kipittävät rinta rinnan keittiöön ja jäävät katsomaan, mitä laitan ensimmäiseen (Pojan) kuppiin. Mörkö nuuhkaisee, mitä on tarjolla päivän ruokalistalla, minkä jälkeen Poika ryhtyy syömään ruokaansa. Sen jälkeen kippaan Mörren ruoka-annoksen Mörren puolelle keittiötä ja se kipittää syömään oman osuutensa. Kissat syövät noin 3-4 kertaa päivässä enkä pidä väliaikoina raksujakaan tarjolla.

Pidän kissanruokakipot puhtaina ja vaihtelen niitä varsin usein, koska likainen kippo on paitsi ikävän näköinen, ikävä myös kissalle. Kissat on luotu syömään tuoretta, itse tapettua ruokaa, ja vanhan ruoan haju likaisessa kupissa on niille tyrmistys sekä ruokahalun välitön tappaja. Tarjottimet pesen kerran viikossa, jottei niihinkään pääsisi kertymään ihan kauheasti ryönää.

Mörren ja Pojan ruokavalio

ruoat-main

Kissojen ruokavaliossa olen noudattanut samoja periaatteita jo vuosia. Pääsääntöisesti Mörkö ja Poika elävät laadukkailla märkäruoilla, joita ostan yleensä Musti & Mirri -liikkeestä tarjouksia tiiraillen. Joskus ostan kissanruokia myös marketeista enkä ruoski itseäni, vaikka kissat söisivätkin välillä markettisafkoja. Syötän vaihdellen pussiruokia, täysliha-ateroita, kalaa ja kanaa, jotta Mörkö ja Poika saisivat mahdollisimman monipuolisesti kaikkea tarvitsemaansa ravinnostaan. Raakaruokintahommiin minusta ei valitettavasti ole.

Jos kissoilta alkaa jäädä ruokaa toistuvasti yli, harvennan ruokintakertoja, vaihdan kissanruokamerkkiä ja rupean seuraamaan vähän tarkemmin kissojen yleiskuntoa ja vointia. Vaikka kissojen nirsous on universaalisti tunnettu asia, ruoan jättäminen voi olla merkki myös terveysongelmista. Esimerkiksi edesmennyt Ida-kissa oireili anemiaansa pelkkänä ruokahaluttomuutena ja olikin sitten kuolemansairas.

Mörkö on saanut sukurasitteena äärettömän helposti nousevan painon, joten kissamme eivät saa syödä raksuja vapaasti. Jatkuva raksujensyöttö ei tosin ole kissoille muutenkaan hyväksi, koska painonnousun lisäksi ne aiheuttavat elimistön kuivumista. Useimmiten ruokin kissat raksuilla myöhään illalla ennen nukkumaanmenoa. Ripottelen raksut ympäri kämppää astiaan tarjoamisen sijasta.

Raksuja etsiskellessään kissat saavat liikuntaa ja väsyttävät itsensä yöksi, kun joutuvat näkemään vaivaa raksujensa eteen. Se takaa samalla meille ihmisille rauhalliset yöunet. Kissojen mielestä raksujen etsiminen on valtavan hauskaa. Me ihmiset rakastamme astioita ja helppoutta syödessämme, kun taas kissat rakastavat haasteita ja etsimistä.

Vesi vanhin voitehista, mutta ei ruokakupin vieressä

ruoka3

Eläinkoulutusblogissa kerrottiin, että kissat juovat mieluummin vetensä eri paikasta kuin missä syövät ruokansa. Välttely perustuu siihen, ettei kissan kannata luonnossakaan lipittää vettä raadon välittömässä läheisyydessä, ties mitä vatsavaivoja siitä saisi. Kissojen luontainen janontunne on muutenkin heikko, joten veden juomisesta täytyy tehdä mahdollisimman mielenkiintoista.

Meillä on kaksi vesikippoa, jotka nököttävät erillisillä ikkunalaudoilla. Kissat juovat mieluummin pienestä, sievästä lasikiposta ikkunalaudalla kuin lattianrajaan pölyttymään jätetystä jättikupista. Suosin itse pieniä ja lasisia vesikuppeja siksi, että huomaan heti, kun vesi loppuu. Vesi ei myöskään unohdu seisomaan moneksi päiväksi, koska pienestä kupista tarjottuna se loppuu nopeasti. Oheisen kuvan lasikippo on erään Lidlin jälkkäriherkun säilytyskippo, mutta ajaa asiansa mainiosti.

Ja eipä siinä oikeastaan sen ihmeempää sitten olekaan! Lyhyesti sanottuna suosin kissojen ruokkimisessa seuraavia asioita:

  1. Puhtaat astiat, vanhaa ruokaa ei jätetä tuntikausiksi kuppiin lojumaan
  2. Suht säännölliset ruoka-ajat n. 4 kertaa päivässä
  3. Erilliset ruokintapisteet keittiössä Pojalle ja Mörrelle, koska Poika on niin kunkku, että Mörkö jää helposti altavastaajaksi
  4. Ei vapaata raksujen syöttöä kummallekaan
  5. Pienet ja sievät vesikupit, jotka eivät sijaitse ruokakippojen välittömässä läheisyydessä vaan ikkunalaudoilla
  6. Virikkeellistetty ruokkiminen (esim. raksut piilotetaankin ympäri kämppää lautaselle kaatamisen sijasta tai annetaan palkkana tempuista)

Kiipeilypuusta roikkuvista kanankauloista jouduin valitettavasti luopumaan, koska Poika onnistui nuorena lapsosena hirttämään tassunsa naruihin kahdesti. En halunnut enää kolmatta kertaa kokeilla, oliko kyseessä puhdas sattuma. No, kaunis muisto elää.

 

 

 

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

ottaisinko-rescue-kissan

Hankkisinko rescue-kissan?

Olen monessa asiassa aika suurpiirteinen tyyppi (...

Read more
mörkö-laihdutuskuurilla

Rakas, sinusta on tullut pullukka!

Olen monessa asiassa aika suurpiirteinen tyyppi (...

Read more
WP_20170620_18_50_05_Rich

Pojan kanssa seikkailemassa

Olen monessa asiassa aika suurpiirteinen tyyppi (...

Read more

There are 2 comments

  • Marika says:

    Meidän kissat ovat siitä veikeitä, että ne ovat tahtoneet juoda aina samasta kiposta kuin koirat. Joskus vuosia sitten yritettiin erilaisia omia pikkukippoja kissoille, mutta ei kelvanneet – aina piti tunkea sinne koirien “saaville” juomaan. Noh, ei ole enää sitten kissoille mitään omia kippoja ollutkaan, kun kaikki juovat samasta – kätevää tällainen kyllä! 😀

    • Piia says:

      Hih, siinä pääsee kyllä varmasti paljon helpommalla, kun ei tarvitse täytellä useita eri vesikippoja. Tärkeintähän on, että kissan saa ylipäänsä juomaan riittävästi, vaikka sitten koirien kupista annoskateuden voimalla! 🙂

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.