Hevoset
Miksi minulla on oma hevonen?
November 13, 2017
0

Minulta on usein kysytty, miksi halusin oman hevosen. Siihen uppoavien kulujen edestä voisin käydä ratsastustunneilla monta kertaa viikossa tai vuokrata sydämeni kyllyydestä toisten hevosia. Usein oma hevonen halutaan ostaa siinä vaiheessa, kun kisakentät kutsuvat. Minä en kuitenkaan kilpaile.

Syitä ostaa oma hevonen on varmasti yhtä monta kuin hevosenomistajia. Omalla kohdallani kyse on ennen kaikkea siitä, että halusin ystävän. Enkä mitä tahansa ystävää vaan  500-kiloisen otuksen, josta pitää kokonaisvaltaisesti huolta.

Ratsastaminen on tosi antoisaa, mutta vain osa oman hevosen tuomaa iloa. Niin mukavaa kuin onkin tehdä ensimmäisiä haparoivia avotaivutuksia ratsain, Pepen kanssa parasta on paineeton yhdessäolo. Olen viettänyt Pepen kanssa niin paljon aikaa yhdessä, että tunnen sen mielenliikkeet melkein selkäytimessäni. Sekin ymmärtää minua ja tietää tasan tarkkaan, milloin on odoteltava rauhassa paikallaan, milloin väistettävä ja milloin kuljettava reippaammin.

Kun tulen tallille ja haen Pepen tarhasta, se tulee yleensä aina portille vastaan. Harjauspaikalla se tunkee lähes syliin ja vaatii rapsutuksia, jotka saavat sen alahuulen väpättämään ja silmät kääntymään nurinpäin. Päälakeni toimittaa Pepen leukatuen virkaa, kun rapsuttelen sitä. Muitakin hyötyjä minusta on: tuulisina päivinä Pepe hakeutuu selkäni taakse tuulensuojaan, jottei sen naamaan vihmo ikävästi, ja epäröidessään hiipii takaa vierelleni ja hakeutuu tuntumalle odottamaan ohjeita.

Ystävyys ei ole kuitenkaan ihan yksipuolista. Usein Pepe haluaa selvittää, mitä minulle kuuluu. Silloin se tunkee sieraimensa niin lähelle naamaani, että tuntuu kuin koko pääni uppaisi sinne. Peloilleen se ei aina mahda mitään, mutta ottaa nykyisin selällään koppeja ja pysähtyy, jos se singahdettuaan huomaa, että horjahdan selässä. Pepe on pyrähdellyt monesti näiden kolmen vuoden aikana, mutta tuskin on sattumaa, etten ole pudonnut enää kertaakaan draamattisen alkumme jälkeen (koputan puuta, tietty).

Kaiken kaikkiaan Pepe on kuin valtavan suuri halinalle, joka luulee olevansa pieni pupujussi. Koska sillä on omia pelkotilojaan, teemme myös paljon asioita, jotka näyttävät ulkopuolisin silmin taatusti kummallisilta. “Maastoratsastus” pelkästään tallipihassa tai esimerkiksi eilinen taluttelu sateenvarjon kanssa (ei satanut) voivat herättää huvittuneisuutta.

Usein touhuissamme on joku järkevä pointti taustalla (esim. sateenvarjokävelyllä totutin Pepeä sateenvarjoon), mutta ei aina. Viime talvena onnistuimme säikäyttämään tallikaverini, kun hän bongasi Pepen tallipihasta myöhään illalla. Pepe seisoskeli irti pihassa ja minä istuskelin sen vieressä. Tallikaverini oli pelästynyt, että olen pudonnut selästä.

Eipä siinä taustalla ollut mitään erityistä dramatiikka eikä oikein edes järkevää selitystä. Hätäpäissäni taisin selittää jotain kengännauhoista (jotka kyllä myös solmin siinä ohessa). Ilma oli tyyni, Pepellä ei ollut mikään kiire talliin ja minä huomasin, että onpa kiva tähtitaivas. Istahdin alas ja unohduin ajatuksiini, Pepe nukahti ja siinä sitten yhdessä kökötimme, en edes tiedä miten pitkään. Siihen hetkeen kiteytyi syy, miksi minulla on oma hevonen.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

letti

Pepen satulasaaga

Minulta on usein kysytty, miksi halusin oman hevos...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Minulta on usein kysytty, miksi halusin oman hevos...

Read more
puskutraktori

Hukkasin henkisen Niclas Aromaani

Minulta on usein kysytty, miksi halusin oman hevos...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.