Ilmarinta
Melkein kuukausi sairaalassa, leikkaus ja kotiin
September 6, 2016
2

Kun kirjoitin viimeksi sairaalasta, en osannut arvata, kuinka pitkäksi reissu Meilahdessa oikein venyisi. Olin sairaalassa lopulta lähes kuukauden. Ilmarintani yritettiin saada kuriin ensin leikkausta “lempeämmillä” keinoilla, mutta kehoni ei vastannut niihin odotetusti. Keuhko ei oikein missään vaiheessa päässyt kunnolla laajenemaan, koska vaihtelevien syiden vuoksi minulla oli keuhkossa vuoroin nestettä ja vuoroin ilmarintaa, johon dreeni ei päässyt käsiksi. Lopulta, elettyäni lähes kolme viikkoa dreeniletku kyljessä kiinni, oikutteleva keuhkoni päätettiin leikata uudestaan. Leikkauksen teki osaston ylilääkäri, joten olin osaavissa käsissä.

Sain koko reissun ajan tosi asiantuntevaa hoitoa enkä voi kuin nostaa hattua Meilahden sairaalalle kaikesta ammattitaidosta. Minulla oli vain aivan käsittämättömän huonoa tuuria. Ei siinä mitään, että keuhkoni oli kasassa, mutta onnistuin saamaan reissun aikana myös infektion keuhkopussiin, lääkemyrkytyksen, vatsataudin, anemian sekä matalan verenpaineen aiheuttamia ongelmia.

Koin myös niin uskomattomia kipuja, etten sellaisia tiennyt olevan olemassakaan. Dreenireiän paikkaa vaihdettiin kerran ja valitettavasti dreeni meni liian syvälle, jolloin se imi suoraan keuhkopussin kudosta. Vietin kokonaisen yön niin kovissa kivuissa, etten voinut liikkua milliäkään ja huusin kauhusta, jos minuun edes yritettiin koskea. Ensiapuna anestesialääkäri piikitti puudutetta jokaisen kylkiluun väliin, mutta sekään ei auttanut. Sen jälkeen minuun laitettiin epiduraali, jonka kanssa selvisin kilpajuosten tehoja lisäämällä siihen asti, että lääkäri ehti vetäistä dreeniä sentin verran ulospäin keuhkosta.

Reissun aikana menetin tajuni kahteen otteeseen. Toisen talkkauksen jälkeen nyykähdin aamuyöllä vessan lattialle kipujen takia ja pian leikkauksen jälkeen sain lääkemyrkytykseen epiduraali-kipulääke -cocktailin vuoksi, koska olin kuivunut pahasti.

Leikkaus hoiti kuitenkin hommansa ja parin päivän jälkeen ilmavuoto loppui ja röntgenkuvat alkoivat lopulta näyttää hyviltä. Pääsin kotiin noin viikko leikkauksen jälkeen, vaikka keuhkossani olikin vielä vähän nestettä. Nyt olen ollut kotona reilun viikon verran  ja ilokseni huomannut toipuvani päivä päivältä. Olen selkeästi  kipeämpi kuin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta toisaalta stressaan vähemmän. Kolmen viikon kuluttua on kontrollikuva röntgenistä ja jos siellä nyt jotain ilmarintaa onkin vielä, niin ainakin olen ehtinyt kerätä uusia voimia monta viikkoa. Toisaalta kivut ovat tuntuneet siinä mielessä normaaleilta leikkauksen jälkeisiltä kivuilta, etten ole hirveän huolissani.

Kun heräsin leikkauksen jälkeen heräämössä, ensimmäiset sanani olivat “pakko toipua, poni tarvitsee mua!”. En siis unohtanut Pepeä edes nukutuksen ajaksi. Viime lauantaina keräsin voimani ja pyysin, että tallikaverini heittäisi minut tallille, jotta pääsisin moikkaamaan Pepeä. Jälleennäkeminen oli iloinen molemmin puolin! Pepe tuli heti vastaan, tallusteli mielellään kanssani talliin ja teki lopuksi muutamia helppoja tehtäviä tarhassa vapaana kanssani. Seuraavana päivänä olin kuin nukkuneen rukous ja kaikkeni antanut, mutta se oli sen arvoista.

Kissat ovat voineet hyvin ja olleet tyytyväisiä kotiinpaluustani. Poika oli aluksi vähän pettynyt, koska en jaksanutkaan entiseen malliin hullutella sen kanssa ja syöksähdellä sen perässä. Mörkö puolestaan ei vieläkään ymmärrä, miksi syliini ei voi tuosta noin vaan romposella. Se päinvastoin oikein mielellään tuntuisi hakeutuvan mukavasti kuumottavan oikean kylkeni päälle.Toivottavasti toivun tästä ongelmitta ja nopeasti, jotta pääsen takaisin normaaliin elämään!

 

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

Kahdeksan kuukautta ilmarintaleikkauksesta

Kun kirjoitin viimeksi sairaalasta, en osannut arv...

Read more

Takaisin tallille – miten liikutetaan hevosta hengästymättä?

Kun kirjoitin viimeksi sairaalasta, en osannut arv...

Read more

Keuhko sanoi toistamiseen poks

Kun kirjoitin viimeksi sairaalasta, en osannut arv...

Read more

There are 2 comments

  • Sandra says:

    Olet ollut monta kertaa mielessä, ja olen aina välillä käynyt katsomassa, onko tullut mitään väliaikatietoja. Mutta huh, mikä kokemus! 😮 Olet kyllä melkoisen sinnikäs tapaus, mutta sekin varmasti auttaa eteenpäin, kun haluaa päästä kotiin ja tallille. Pidän nyt ihan hurjasti peukkuja, että koettelemukset ovat ohi eikä tarvitse enää operoida tai säätää muutenkaan! Varmasti ihanaa olla nyt kotona – ja kissat ja Pepe hoitavat oman osuutensa hienosti. <3 Pikaista paranemista ja voimistumista!

    • Piia says:

      Kiitos paljon tsempeistä! 🙂 Nyt on tosiaan vointi jo parempaan päin ja sairaslomaa enää viikko jäljellä. Selkeästi tämä on ollut hankalampi keikka kaikin puolin kuin eka ilmarinta, kipuja ja jo pelkkiä vieroitusoireita lääkkeistä on ollut paljon enemmän. Mutta tuosta eläimistöstä on oikeasti ollut iso apu! Poika ja Mörkö pitää huolen siitä, etten jää päiväksi sänkyyn makaamaan (Poika herättää viimeistään yhdeksältä taistelemaan) ja Pepen kanssa käyn kävelylenkeillä maasta käsin. 🙂

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.