Hevoset
“Me olemme hengissä, elävien kirjoissa”
August 29, 2013
0

10

sarastaa ratsian jälkeen

ja läpiveto nostaa papereita lattialta

sopimukset maailman jaosta

eivät enää ole voimassa

– Arto Melleri (Elävien kirjoissa)

Kolme viikkoa sitten pääsin pois sairaalasta, mutta leikkauspöydän kautta. Ilmarinta ei parantunut pelkän imun voimin, joten keuhkoistani nyppäistiin tähystyksessä pari palaa pois ja käsiteltiin keuhkopussia siten, ettei vaiva pääse uusimaan. Nyt olen puolessa välissä varovaista toipumista. Voin käydä töissä, mutten saa nostaa  mitään raskasta, tehdä repiviä liikkeitä tai hengästyä. Kipuja, tai lähinnä epämukavaa kiristystä ja yliherkkyyttä, on vielä päivittäin.

Olen tehnyt lähes joka päivä reilun kilometrin mittaisen kävelylenkin ja parin kuukauden kuluttua voin kai jo jatkaa ratsastusharrastuksen ja muun liikunnan parissa. Kovasti olenkin miettinyt, että mitäs sitten seuraavaksi. Vaikka fyysisesti palaudun kutakuinkin ennalleni,  taivaasta tipahtanut muistutus ihmiskehon hauraudesta on ollut raskasta henkisesti. Päänsisäinen prosessi on vielä kesken enkä edes tiedä, mihin tästä vielä päädyn.

Sairaalareissuni lohduttavin hetki oli uni, jonka näin yhtenä yönä. Unessa oli niitty, hevosia ja katselin hymyillen, kuinka joku onnellinen tyttö ratsasti auringonpaisteessa niityn päästä päähän. Herääminen letkun päässä hirveissä kivuissa oli aika helvetillinen kokemus niin ihanan unen jälkeen. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että juuri se oli visio, jonka aivonystyräni kehittivät, kun tarvitsin suurinta mahdollista lohtua. Se ei ollut uni täydellisen kauniista kodista, hohdokkaasta urasta tai täydellisestä kropasta. Se oli uni hevosesta.

Minä haluan oman hevosen. Olen vuosia jarrutellut asiaa, käyttänyt rahaa ohi omien unelmieni ja kuunnellut läheisten järkipuhetta hevosen hankkimista vastaan. Sairaalakeikka muistutti kuitenkin kipeästi, että meillä on vain tämä hetki yhden ainoan kehon varassa. Haluan tämän elämäni aikana vielä olla se tyttö, joka laukkaa hevosellaan auringonpaisteessa kesäisen niityn päästä päähän hölmö virne naamallaan. Ja toisin kuin aina kuvittelin, aikaa ei välttämättä ole vuosikymmeniä ja taas vuosikymmeniä. Unelmia kohti on mentävä, kun vielä voi.

Nyt pitäisi vain toipua.

About author

admin

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

reetu1

Ostin hevosen!

sarastaa ratsian jälkeen ja läpiveto nostaa pape...

Read more

Kiitos kaikesta, Pepe!

sarastaa ratsian jälkeen ja läpiveto nostaa pape...

Read more
4

Uusia tuulia: blogi palaa juurilleen ja hevosjutut loppuvat

sarastaa ratsian jälkeen ja läpiveto nostaa pape...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.