Kissat
Laiha Poika on pian pelkkä Poika
February 20, 2018
2

Innostuin eilen päivittämään blogin ulkoasua ja sisältöä. Halusin, että blogista erottuisi jo ensisilmäyksellä, että kyseessä on kissablogi. Värimaailman vaihdoin mustavalkoiseksi, koska silloin blogi on päätähtiensä värinen ja riittävän neutraali värikkäämpää sisältöä varten. Toivottavasti pidätte lopputuloksesta!

Olen Instagramin myötä kiinnostunut vähän valokuvaamisesta enkä halua, että taustakuva ja sisältökuvat riitelevät keskenään huomiosta. Sain viimein aikaiseksi lisätä myös kunnolliset esittelysivut Pojalle ja Mörrelle. Pojan sivun potretti on avomieheni kuvaama, siksi se onkin niin hyvä, heh. Vaan se blogista, nyt tärkeämpiin asioihin!

Kissojen kuulumisia

Poika kävi viime viikolla taas eläinlääkärillä, kun viime kuussa annettu rokotus piti vahvistaa. Poika punnittiin uudestaan ja se oli saanut sata grammaa lisää elopainoa. Eläinlääkäri sanoi, ettei Poika edes ole varsinaisesti alipainoinen, mutta normaalipainon alarajoilla kuitenkin ja lihasmassaa olisi hyvä saada lisää. Sata grammaa on minusta ihan hyvä saavutus neljässä viikossa. Tätä vauhtia saavutamme kesään mennessä 5,5 kg:n tavoitepainon.

Vastustan niin kiivaasti kissojen vehnämössöjä ja sokeripitoisia halpismarkettiruokia, etten paljasta edes täällä, minkämerkkisellä markettimössöllä Pojan sata grammaa on saavutettu. Se on synkkä perhesalaisuus, jonka vien mukanani hautaan, tai menetän lopunkin uskottavuuteni kissabloggaajana. Poika on joka tapauksessa pitkään nirsoillut kaikkea laadukasta märkäruokaa, raa’asta kalasta tai lihasta puhumattakaan. Siksi sen paino lähtikin putoamaan. Onneksi Pojalle on koko ajan maistunut eläinkaupan raksut, joissa on korkea lihaprosentti, joten tilanne ei ole aivan toivoton.

Mössöruokakuurilla oli se positiivinen puoli, että Poika tottui niiden myötä taas normaaliin syömisen rytmiin. Pikkuhiljaa sille on taas alkanut maistua muukin kuin vain tuo yksi tietty mössö. Kun sanotaan, että ei kissa täyden ruokakupin viereen kuole, niin Pojan kohdalla epäilen sitä kyllä vahvasti. Eihän se kuollut, ei, mitä nyt vaan jätti kaiken syömättä ja antoi Mörren imuroida omat sapuskansa kitusiinsa. Lopputuloksena toinen lihoi ja toinen kuihtui.

Ihan voisit keskittyä omiin vehnämössöihisi. T: Mörkö

Mörkö ei ole osoittanut erityisiä laihtumisen merkkejä, mutta ei se ole lihonutkaan. Päässäni tuntuu riittävän kaistaa vain yhden kissan ongelmalle kerrallaan, joten varmistan nyt ensin, että Pojan paino pysyy noususuhdanteisena ja keksin sen jälkeen konstit Mörren dieettiin.

Hevoset on ikuisia

Koska osa lukijoista seurasi blogia nimenomaan hevosjuttujeni takia, niin pieni päivitys lienee paikallaan myös niiden osalta: olen pysynyt päätöksessäni, että uusi hevonen tulee. Tässä on nyt ainakin toukokuuhun asti pakko sekä säästää että odottaa vapautuvaa tallipaikkaa Pepen vanhalta tallilta. Pepeä on ikävä ja välillä haikeus iskee kuin puukko rintaan, mutta elämän on jatkuttava.

Odotellessani olen tehnyt kaikkea, mitä en hevosenomistajavuosinani ehtinyt. Olen käynyt lännenratsastustunnilla, rekiajelulla, ollut valjakkoajossa groomina, maastoillut ja viimeisimpänä hullutuksena Vermon ajokoulussa ajamassa ravurilla. Kiitos kaikille hevosenomistajille mahtavien tilaisuuksien tarjoamisesta!

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa, ja ensi kerralla keskityn kissojen aktivointivinkkeihin.  Jos tiedät hyviä konsteja, joilla saat pidettyä kissasi virkeänä suht vähällä vaivalla, kerro ihmeessä! Laitetaan parhaat vinkit jakoon.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

poika-main

Eläinlääkärireissulla ja pitkästä aikaa ulkona

Innostuin eilen päivittämään blogin ulkoasua j...

Read more
Eläinystäväni

Kissaihmisen tärppejä Eläinystäväni-messuille

Innostuin eilen päivittämään blogin ulkoasua j...

Read more

Ääniraidallinen video vintiltä

Innostuin eilen päivittämään blogin ulkoasua j...

Read more

There are 2 comments

  • Taru says:

    Tunnustan, mutten tunnusta. Meilläkin on tarjolla yhdelle kissalle jotain sellaista, mistä vaikenen ikuisesti. Sen maksan paraneminen vaatii sitä, siksi.

    Ruokahommissa voi kyllä hifistellä niin kauan, kun kissa syö. Jos kissa ei syö niin silloin on syytä kaivaa kaupasta sellaista sapuskaa, joka edes jotenkin maittaa.
    Se vaan on fakta.

    Ps. Kiva uusi ilme, ihanat kissat ja hyvät kirjoitukset. Toimii 😉

    • Piia says:

      Se on kyllä ihan totta, että tärkeintä on syödä edes jotain, jos on joku ongelmatilanne päällä, ja myöhemmin voi sitten hifistellä. 😊 Musta ei muutenkaan olisi esim. raakaruokinnan harrastajaksi, se vaikuttaa niin työläältä ja tarkalta hommalta, kun en muutenkaan viihdy keittiössä.

      Tällä viikolla Pojalle alkoi maistua jo kissojen tonnikala mössöruoan ohessa, eli ehkä Poika on alkanut kaivata jo vaihtelua itsekin. Tärkeintä on, että laihtuminen loppui.

      Paljon tsemppiä maksaongelmista toipumiseen! Onneksi on löytynyt siihen auttava ruoka, olipa merkki mikä tahansa.

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.