Kissat
Laiha Poika lähti eläinlääkäriin
January 18, 2018
2

Kuljetuskopan vanki.

Älkää säikähtäkö otsikkoa, tällä kertaa luvassa ei ole draamaa. Tajusin vain hevossumusta herättyäni, että Pojan ja Mörren rokotukset ovat toivottomasti myöhässä. Olen ollut ehkä ihan hyvä ponitäti, mutta huono kissamummo, jonka on aika skarpata. Varasin ensin ajan Pojalle, jonka rokotustilanne oli kriittisempi kuin Mörren.

Tänään käytimme Poikaa eläinlääkärillä vakkaripaikassamme Espoon eläinlääkäriasemalla, jossa olen asioinut jo kymmenen vuotta. Minua huolestutti rokotetilanteen lisäksi Pojan nirsoilu, koska viime aikoina sille on maistunut lähinnä kaupan vehnämössöt (mitä en haluaisi edes syöttää!) ja Royal Caninin Hair & Skin -raksut. Koska rakkaan Ida-vainaan hammasongelmat oireilivat aikoinaan nimenomaan nirsoilulla, halusin varmistaa, että Pojan suussa on kaikki kunnossa.

Suureksi helpotuksekseni Pojan suussa ei ollut merkittäviä ongelmia. Hammaskiveä oli päässyt vähän kertymään ja se olisi kuulemma hyvä hoitaa joskus tässä kevään aikana. Tilanne ei ollut kuitenkaan erityisen paha eikä eläinlääkäri ollut nirsoilusta ylipäänsä huolissaan.

Kotiin palasi katkera ja rähmäsilmäinen eläin.

Poika painoi 5.2 kg, mikä on sen kokoiselle kissalle kuulemma lievästi alipainon puolella. Suositeltava paino olisi 5.5 kg tai jopa lähellä kuutta kiloa. Alipaino johtuu paitsi nirsoilusta, myös siitä, että Poika on niin tavattoman aktiivinen, usein kirjaimellisesti päin seiniä loikkiva sporttikissa.

Mietimme avomiehen kanssa ääneen, että olisipa näppärää, jos sen ylimääräisen puoli kiloa saisi siirrettyä Mörrestä Poikaan, koska Mörkö puolestaan on edelleen vähän liian pulska. Eläinlääkäri sanoi, että on tyypillistä, että kahden kissan taloudessa toinen on vähän pulska ja toinen hoikka, ja myönsi, että tilannetta on myös vaikea korjata. Itse en keksi oikein muuta keinoa kuin ruokkia Poika jossain eri huoneessa vaikka kerran tai pari päivässä.

Eläinlääkärissä kehuttiin Pojan ulkomuotoa ja rohkeutta, mikä sopi Pojalle, sehän suorastaan loistaa saadessaan huomiota. Automatkalla se kiroili ja kiukutteli mennessä ja tullessa, mutta eipä se ole hirveästi elämässään kyllä matkustellutkaan.

Eläinlääkärikeikan jälkeen ruoka maistui. Olisiko siinä ratkaisu ongelmaamme? Lisää eläinlääkärireissuja vaan!

Seuraava eläinlääkärikäynti on viikon kuluttua, kun varaan Mörrelle rokotusajan. Se tarvitsee myös aivan varmasti hammaskiven poiston. Poikaan piikitetään vahvisterokote kuukauden kuluttua, minkä jälkeen se ei tarvitsekaan rokotuksia kolmeen vuoteen. Tässä on siis ainakin pari, kolme eläinlääkärireissua vielä edessä kevään mittaan.

Todennäköisesti Mörkö ja Poika rupeavat pian etsimään minulle uutta hevosta, jotta saavat olla rauhassa. Kalenteristani on nimittäin vapautunut noin 20 tuntia viikossa, ja mihinkäs muuhun sen käyttäisin kuin noihin kissoihin!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ruoan jälkeen maistui uni.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

Eläinystäväni

Kissaihmisen tärppejä Eläinystäväni-messuille

Kuljetuskopan vanki. Älkää säikähtäkö otsik...

Read more

Ääniraidallinen video vintiltä

Kuljetuskopan vanki. Älkää säikähtäkö otsik...

Read more
poika-nukkuu

Laiha Poika on pian pelkkä Poika

Kuljetuskopan vanki. Älkää säikähtäkö otsik...

Read more

There are 2 comments

  • Onpa hyvä, että kaikki on kuitenkin kunnossa! <3 Mua alkoi vähän huolettaa tuo meidän Juitsi-luikero. Se on aina ollut tosi aktiivinen sporttipoika, ja kun tähän vielä lisätään herkkävatsaisuus, on lihottaminen todella ongelmallista. En ole punninnut Jujua vähään aikaan, mutta se on kyllä Poikaa kevyempi, tuskin yli viittä kiloa. Nuppu painaa suunnilleen saman verran (vaikka näyttää karvan takia melko tuhdilta) ja se on nyt ideaalipainossaan. Nuppu viihtyykin vähän paremmin ruokakupilla – saa luvan kannustaa Jujuakin samaan. 🙂
    Onpa varmaan omituista nyt, kun koko elämänrytmi on muuttunut noin isosti! 😮

    • Piia says:

      Hassua, mä olin jotenkin ajatellut kuvien perusteella, että Nuppu ja Juju olis molemmat vähintään Pojan painoisia tyyppejä, suurempiakin. Karva hämää uskomaan, että ragdollit olisivat isompia kuin ovatkaan. 🙂 Jos Juju on aina ollut aktiivinen ja hoikka tyyppi eikä sen olemus ole radikaalisti muuttunut viime aikoina, tuskin mitään hätää kuitenkaan on.

      Laihtuuteen taipuvaiset kissat on kyllä ihan oma murheenkryyninsä. Sinänsä on varmasti terveyden kannalta parempi olla luihero kuin punkero, mutta kyllä se normaalipaino olisi aina se parhaan mielenrauhan antava tila. Ja mä ainakin sain kauhean omantunnonpistoksen eläinlääkärillä, kun paino tuli puheeksi, vaikka tiesin, että oltiin parhaamme tehty eikä pidetty Poikaa nälässä. 🙂 Mutta eipä niitä voi oikein pakkoruokkiakaan.

      Kieltämättä elämänrytmi on muuttunut paljon! Oon täyttänyt tyhjiä tunteja hot joogalla, lenkkeilyllä ja tosiaan tällä kissojen kiusaamisella eläinlääkärikäyntien merkeissä. 😀 Se on ollut oikeastaan ihan kaivattuakin vaihtelua, koska olin loppuvuodesta äärimmäisen väsynyt pitkien työpäivien, pitkien tallimatkojen ja tallilla odottavan säikkyhevosen kanssa. Se purkautui sitten mm. flunssailuna ja sairastin syksyn aikana neljä kuumeellista flunssaa. Haikeudesta huolimatta elämä on helpompaa nyt.

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.