Ilmarinta
Keuhko sanoi toistamiseen poks
August 6, 2016
6

Terveiset, tällä kertaa vähän ikävämmät sellaiset, Meilahden sairaalasta! Minusta tuli valitettavasti yksi niistä epäonnisista 10-20% potilaista, joiden ilmarinta uusi samaan keuhkoon leikkauksen jälkeen. Mikään yksittäinen tapahtuma ei laukaissut uutta ilmarintaa, vaan rakenteellisesti heikko keuhkoni antoi vaan periksi ja käpristyi lähes täysin kasaan aiemmin arpeutetun alueen ympärille. Ensimmäiset oireet tunnistin kolmisen viikkoa sitten seisoessani Onnibussin jonossa, mutta tämän viikon tiistaina menin lopulta lääkäriin hengenahdistuksen vuoksi.

Taas epäilin astmaa enemmän kuin ilmarintaa, koska ei minulla ollut muita oireita kuin hengenahdistusta. Diagnoosi tuli shokkina, josta en itkutta ja tärinöittä selvinnyt. Ensimmäisellä hoitokerralla oli käynyt niin paljon kaikkea ikävää, että tulin hoitoon äärimmäisen vastentahtoisesti ja pelosta täristen. Paikan päällä sainkin sitten pelkopotilaan käsittelyn ja Diapamia naamaan. Dreenin asetti paikalleen aivan mielettömän sydämellinen ja asiantunteva lääkärin ja kahden sairaanhoitajan tiimi. Olen heille äärettömän kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse enää pelätä dreenausta niin paljon! Muutenkin kaikki ovat olleet tosi mukavia ja asiantuntevia koko tämän sairaalassoloni ajan.

Olen ollut sairaalassa nyt viitisen päivää ja voinut paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Isoin ero on ollut siinä, etten ole ollut niin paniikissa kuin kolme vuotta sitten, tiedän kuitenkin nyt paremmin, mistä on kysymys. Uutena juttuna keuhkoni talkittiin. Dreenireiästä ruutattiin sisään puudutusainetta ja talkkiseosta, joka muhi keuhkopussissani kuusi tuntia. Tehtäväni oli sinä aikana välillä pyörähdellä ja kierähdellä, jotta aine leviää tasaisesti joka paikkaan. Monille tämä toimenpide on kuulemma kivulias, mutta olin niin onnekas (ja ennen kaikkea hyvin esilääkitty), etten tuntenut juuri muuta kuin horkkamasista väsymystä ja epämukavuutta. Kuuden tunnin tajunnan rajamailla lillumisen jälkeen talkkimössö imaistiin dreenillä pois.

Talkkauksen tavoitteena on herättää keuhkossa tulehdusreaktio, joka aktivoi bullien (eli keuhkojen hauraiden kohtien) paranemisprosessin ja kiinnikkeiden muodostumisen rintakehään.  Tämä on aiemmin kokemani leikkauksen ohessa toinen toimenpide, jonka pitäisi taata kestävät, hyvät tulokset ja vapaus ilmarinnoista. Joskus talkkauksia on kuulemma tehtävä pari kertaa, ennen kuin keuhko saadaan kunnolla kuosiin. Koska minulla on vielä pientä ilmavuotoa, en ole täysin ohittanut toisen talkkauksen tai uuden leikkauksen uhkaa.

En tiedä vielä, kauanko sairaslomani kestää tai koska pääsen kotiin.Viimeisimpien arvioiden mukaan maanantaina voisi hissuksiin ruveta kokeilemaan dreenistä irrottautumista. Nyt olen kuitenkin edelliskertaa viisaampi ja tiedän, ettei kotiinpääsy ole vielä kirkossa kuulutettu. Ilmavuoto ei ole kuitenkaan aivan täysin loppu ja vaikka olisi, se ei silti ole tae siitä, että keuhko pysyisi omin voimin kasassa.

Poissaoloni aikana Pepe on ollut laitumella ja tallikaverini on hakenut sitä talliin mm. kengitettäväksi, rapsuteltavaksi ja syömään rehunsa. Valmentaja ratsasti sillä kerran ja kehui, että Pepe oli ollut oikein dressage. Avomieheni on puolestaan pitänyt huolen kissoista, joten eläinystävilläni ei tunnu olevan mitään hätää. Minä kaipaan luultavasti enemmän lemmikkejäni kuin ne minua, mutta parempihan se onkin niin päin! Olen myös tosi onnekas, että minulla on niin mahtava perhe, tallikaverit ja muutenkin hyvät tukijoukot, jotka auttavat.

Älkää siis olko huolissanne. Tautini ei ole hengenvaarallinen, se on vaan vittumainen (anteeksi, en edelleenkään keksi parempaa sanaa kuvaamaan sitä) mm. siksi, että on ihan mahdotonta tietää, koska pääsen kotiin, pitääkö tässä käydä vielä läpi jotain isompia operaatioita ja toistuuko vaiva vielä joskus. Järkevintä on varmasti orientoitua siihen, että elämäni varjopuoliin nyt vaan saattaa kuulua se, että välillä täytyy käydä Meilahdessa letkun päässä availemassa keuhkoa. Onni onnettomuudessa, että kipukynnykseni on kuitenkin aika korkea.

Olen hyvissä käsissä ja selviän tästä kyllä.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

Kahdeksan kuukautta ilmarintaleikkauksesta

Terveiset, tällä kertaa vähän ikävämmät sel...

Read more

Takaisin tallille – miten liikutetaan hevosta hengästymättä?

Terveiset, tällä kertaa vähän ikävämmät sel...

Read more

Melkein kuukausi sairaalassa, leikkaus ja kotiin

Terveiset, tällä kertaa vähän ikävämmät sel...

Read more

There are 6 comments

  • Päivi P says:

    Auts ja parnnusvoimaa!

  • Sandra says:

    Voihan itku! Mun ystävällä oli sama juttu viime vuonna, ja monet puhelut soiteltiin, kun sairaalassa vierähti pidempi tovi ja vähän tylsäähän siellä on köllötellä. Adjektiivivalinta oli oikein osuva, ja voin kuvitella sen lohduttoman fiiliksen diagnoosista. Toivottavasti paranet pian ja pääset kotiin! Sitten lähipiiri eläimet tietty mukaan luettuina vastaavat jatkohoidosta! 🙂 Tsemppiä kovasti!!

    • Piia says:

      Tosi lohdullista muuten kuulla, että on muitakin, jotka on tämän kokeneet! Yksi mänteimmistä hommista on tosiaan epätietoisuus, kun ei pysty yhtään sanomaan, milloin voi edes haaveilla kotiinpaluusta – saati arvioimaan paluuta työnantajalle. Toivottavasti ystäväsi on toipunut hyvin eikä vaiva ole uusinut! Aiheuttiko hänen ilmarintansa jokin onnettomuus vai oliko sekin ihan spontaani tapaus?

      Oma tilanteeni on nyt se, että ilmavuodot ovat loppuneet, mutta olen edelleen dreenissä kiinni, koska keuhkokuvien mukaan keuhkoni ei ollut vielä täysin laaja. Katsotaan, mitä tuleman pitää! Olipa kyseessä sitten uusi talkkaus tai leikkaus, olen jo kokenut molemmat ja tiedän, että selviän niistä kyllä. 🙂

      • Sandra says:

        Ei ollut onnettomuus sekään ilmarinta, vaan tuollainen ihan mystinen juttu. Leikkaus auttoi, eikä ongelma ole onneksi uusinut, vaan kaikki on sujunut hyvin! 🙂 Hän oli ihailtavan kärsivällinen epämääräisyyksien keskellä. Mulle ovat aina tosi vaikeita tilanteet, joissa pitää vain malttaa odotella ja katsoa, miten tilanne kehittyy. 8-I Toivottavasti saat pian lisätietoa ja toimenpiteet pystytään tekemään nopsasti niin, että pääset kotiin toipumaan. Mä pidän peukkuja ja lähetän virtuaalitsemppauksia edelleen! 🙂 Hyvin se menee, ja sullakin on ihailtava asenne!

        • Piia says:

          On tää tosiaan erikoinen vaiva, kukaanhan ei edes tiedä miksi näitä tapahtuu nuorille, terveille ihmisille. Terveiset ystävällällesi, onneksi kaikki on mennyt hyvin eikä vaiva ole enää uusinut!

          Tämmöistä odotteluahan tämä on ja rankempaa henksisesti kuin fyysisesti. Ei ole mukavaa tappaa aikaa sairaalassa tietämättä, mikä toimenpide seuraavaksi tehdään ja koska on edes pientä toivoa päästä kotiin. Muut potilaat ovat yleensä elämän ehtoopuolella olevia vanhuksia, joilta ei oikein vertaistukea saa. Nykyinen huonekaverini on lähes 80-vuotias mies, joka ei ole ihan täysin tässä maailmassa ja jolle saan yleensä hälytellä apua pari kertaa yössä.

          Tällä reissulla oon onneksi viimein oppinut nukkumaan sairaalassa! Viimeksi valvoin pakokauhuissani kaiket yöt, mikä ei ainakaan auttanut parantamaan omaa oloa. Nyt on olleet ajatukset paremmin kasassa, kun saan yöt nukuttua (lukuunottamatta sekavan vanhuksen aiheuttamia herätyksiä).

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.