Hevoset
Kavioliiton seuramatkalla El Bronco Ranchilla, osa 1
May 29, 2017
0

Viime talvena Katja Ståhl ilmoitti Kavioliitossa 30v -blogissa, että järjestää blogin historian ensimmäisen seuramatkan. Matkan kohteeksi valikoitui Unkarissa sijaitseva El Bronco -lännenratsastustila. Käytännön järjestelyt hoiti HorseXplorerin Suomen agentti “Riippa”, joka on nainen Riitta reissaa -blogin takana.

En ole viime vuosina juuri matkustellut seuramatkoista nyt puhumattakaan, mutta lännenratsastusteema ja pitkät, rauhalliset laukkamaastot vetosivat: reissuun oli päästävä! Kun avomies vielä kannusti ilmoittautumaan mukaan, päätös oli helppo tehdä.

Matkapäiväkirjasta tuli niin pitkä, että jaan sen pariin eri kirjoitukseen. Jos et jaksa lukea pitkiä päiväkirjasepustuksia, kerron oleelliset faktat jo alkuun:

  • El Bronco Ranch ylitti kaikki odotukset
  • Hevoset voivat todella hyvin ja niistä pidettiin hyvä huoli
  • Seura oli mitä mainiointa
  • Keuhko ei poksahtanut eikä ollut lentämisestä moksiskaan
  • Matka on mahdollinen kenelle tahansa HorseXplorerin kautta eikä maksa maltaita

Torstai: kohti ranchia!

Torstaina pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja suunnistin taksilla lentokentälle. En tuntenut etukäteen muita reissulaisia, mutta Budapestin päässä lentokenttäbussissa korviini alkoi kantautua hevosjuttuja, jotka johdattivat nopeasti oikean porukan luokse. Iloinen rupattelu alkoi saman tien. El Broncon kuski odotti meitä kentällä ja suunnistimme parkkipaikalle, jossa varsin helposti tunnistettava auto jo odotteli.

El Bronco Ranchin autoa koristi hevonen nimeltä Peps. Selvästi kohtaloa, onhan Pepenkin nimi Wesaborgs PEPS Ponny.

Budapestin lentokentältä on lähes 100 km matkaa ranchille. Ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme perille, emmekä pimeyden vuoksi kunnolla nähneet, minne olimme oikeastaan edes tulleet. Osa kavioliittoporukasta oli saapunut paikalle jo aiemmin joko aiemmin päivällä tai jo edellisenä iltana.

Vaikka olimme myöhään liikkeellä, meitä odotti perillä lämmin ruoka ja minulle oli kokattu erikseen kasvissapuskaa! Juttelimme vielä vähän aikaa niitä näitä, kunnes kipitin huoneeseeni ja kaaduin suorin jaloin yöunille.

“Mä tykkään susta niin, että korvatkin menee lurpalleen”

Perjantai: lännenratsastuksen alkeet ja ensimmäiset maastolaukat

Vasemmalla minä ja Janchi. Vaikka ryhmä oli iso, laukkapätkät sujuivat rauhallisesti ja siistissä jonossa.

Aamulla heräsin kukon kiekumiseen ja hevosen hirnuntaan – voiko olla parempaa? Kipitin tuhdille aamupalalle, josta pyörin vatsa pinkeänä kohti ensimmäistä ratsastustuntia. Meille esiteltiin nimikkoratsumme ja opetettiin kentällä lännenratsastuksen perusteet.

Ratsuni oli pieni ja kiltti quarter-ruuna nimeltä Janchi, joka oli rauhallinen ja kaiken kokenut konkari. Huomasin jo ensimetreillä, että se tietää, miten toimitaan ja minun tehtäväni on antaa sen opettaa minut talon tavoille. Vähän hidas ja laiskanpulskea se oli, mikä sopi minulle oikeastaan erinomaisesti.

Perjantain ratsastukset sisälsivät sekä lännenratsastusopetusta että maastoilua. Tunnilla opettaja painotti, että lännenhevosten suussa ei roikuta: avut annetaan ensisijaisesti jaloilla ja ohjia käytetään, jos viesti ei muuten mene perille. Se sopi minulle hyvin, koska olen lörppäohjainen ratsastaja jo valmiiksi ja inhoan suusta kiskomista.

Hevoset varustettiin pilttuissa tallityöntekijöiden toimesta. Vapaa-ajan hevoset viettivät laitumella laumassa.

Maastot olivat niin upeat, etteivät sanat riitä. Ratsastimme lämpimässä auringonpaisteessa loputtoman pitkillä hiekkateillä ja samoilimme heinäpeltojen reunoilla. Laukkapätkät tuntuivat jatkuvan ikuisesti eivätkä hevoset kuumenneet isossakaan porukassa. Janchi laukkasi porukan perässä omaan tahtiinsa luottaen siihen, että muut odottavat kyllä. Minä nautin joka solullani.

Maastoilu oli mahtavaa, mutta pitkiin laukkapätkiin ja lännensatulaan tottumaton kroppani alkoi illan mittaan huutaa hoosiannaa. Tuskaa helpotti pari lasia rose-viiniä (josta tuli reissun virallinen juoma), reissulla mukana olleen Kian vetämä jooga ja porealtaaseen pulahtaminen.

Lauantai: pitkä maasto ja tallikisat

Tässä vaiheessa olin niin kärähtänyt, että kroppa piti peittää vaatteilla päästä varpaisiin. Aurinkolasit ja kypärä olivat tarpeen päin oksia laukatessa. 🙂

Lauantaina mieli oli kevyt, mutta kroppa kovilla. Olin palanut niskasta, kaulasta ja käsivarsista helakanpunaiseksi ja kehittänyt allergian unkarilaiselle siitepölylle. Olisi helpompi luetella lihakset, joita ei särkenyt kuin lihakset, jotka piiputtivat punaisella. Edellisillan rose-viinit jyskyttivät päänupissa ja olin vaatimattoman kolmen tunnin porealtailun jälkeen kuivunut kuin rusina. Raahauduin punakkana, aivastelevana ruumiina aamupalalle ja tankkasin itseeni sämpylän ohessa reippaasti antihistamiineja. Päivä lähti uuteen nousuun ja ei kun uudestaan hevosen selkään.

Suunnistimme aamulla kahdeksi tunniksi maastoon tutustumaan lisää Unkarin luontoon. Kohtasimme laiduntavia lehmiä, joista cowboyhevoset olivat luonnollisesti täysin tolaltaan. “Mitä nuo ovat? Noista emme kyllä ohi pääse!” ne kauhistelivat ja pomppivat paikallaan. Ohi mentiin kuitenkin sulassa sovussa ja Janchi hoiti homman, vaikka vähän puhisikin.

Iltapäivällä pidimme tallikisat, joissa testattiin, mitä olimme teoriatunneilla oppineet. Suoritimme vuorollamme radan, jossa piti peruuttaa, tehdä sidepass, nostaa oikea laukka, pysäyttää hevonen suoraan laukasta ja kiertää lopuksi tolppa, niin että hevosen pää osoittaa koko ajan tolppaa kohti. Tolppatehtävän ryssin aika täysin, mutta muut tehtävät menivät ihan ok. Tallikisojen voittajaa ei koskaan julkistettu, mutta tärkeintä olikin hauskanpito ja oppiminen. Illalla söimme hyvin ja menimme tällä kertaa vähän aikaisemmin unten maille.

Seuraavassa osassa kerron lisää sunnuntain tapahtumista. Kerron myös, miten jokainen voi olla oman elämänsä kavioliittolainen ja järjestää itsensä ja ystävänsä El Bronco Ranchille nauttimaan!

Hyppää kakkososaan tästä. Toisessa osassa on mm. tarkka laskelma, mitä matka kokonaisuudessaan maksoi.

Kuvat: osin omia, osin kavioliittoporukan ottamia

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

letti

Pepen satulasaaga

Viime talvena Katja Ståhl ilmoitti Kavioliitossa ...

Read more
WP_20170607_18_08_15_Pro

Miksi minulla on oma hevonen?

Viime talvena Katja Ståhl ilmoitti Kavioliitossa ...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Viime talvena Katja Ståhl ilmoitti Kavioliitossa ...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.