Eläinystävät Hevoset Kissat
Ihanaa joulua ja kiitos kuluneesta vuodesta!
December 24, 2015
0

Jouluaatto, mikä mahtava päivä! Jossain määrin on vaikea virittäytyä joulutunnelmaan, kun ulkona sää näyttää samalta kuin juhannuksena, mutta kyllähän lepo, vapaa-aika ja hyvä ruoka tekee aina hyvää. Flunssan pahin piikki on taittunut, mikä on ehdottomasti joululahjoista paras. Johan tässä kuukausi vierähtikin sairastellessa.

Eläinten joulu on sujunut hilpeissä merkeissä. Poika paketoi innokkaasti lahjoja kanssani ja sai jo ensimmäisen  oman joululahjansa aiemmin päivällä: mehupillin. Poika oli riemuissaan ainakin 45 minuuttia, kun jaksoin ripustella pilliä vaikeisiin paikkoihin poimittavaksi. Sen jälkeen mehupilli olikin jo  ihan old news.

Mörkö on ihmetellyt silmät pyöreinä Pojan kouhotusta ja ottanut rauhallisemmin. Sille on nykyisin tärkeintä se, että joku jaksaa vaan pitää sylissä ja rapsutella sitä. Viihteensä se saa Pojan toilailujen seuraamisesta. Illemmalla lähden Mörren kanssa ullakolle viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa. Ajattelin viritellä ullakolle parit esteet ylitettäväksi.

joulupepe2015

Joulutonttuni Pepe.

Pepen pynttäsin eilen valmennustunnin kunniaksi vallan komeaksi joulutontuksi. Viritin sen päähän punaisen korvahupun (näytti ihan pitsiliinalta), kääräisin jalkoihin punaiset pintelit ja puin vielä jouluisen ratsastushuovan kruunaamaan koko komeuden. Vähän kyllä nauratti jo tunnille lähtiessä. Pepe oli suorastaan syötävän suloinen pikku karvaponi.

No, sekoiluksihan koko tunti meni, kun poni päätti tonttuilla oikein urakalla. Se sinkoili ympäriinsä kuin mielenköyhä ja pelkäsi kaikkea, niin että joululoimi vaan läpätti mennessään. Korvahuppu kesti menossa mukana noin vartin. Sain kokea järkytysryntäyksiä sekä selästä että maasta. Osasin kyllä odottaa pahinta jo tunnin alussa, kun poistuimme maneesista suurin piirtein ovenkarmit kaulassa, kun auringonvalo järkytti eläintäni.

Ensi kerralla ei voi kuin mennä paremmin! Seuraavaa kertaa odotellessani lohduttaudun viime viikonloppuna kuvatulla videolla, jossa ratsastuksenopettajani ratsastaa Pepellä. Kyllä vain, heppani osaa ihan oikeasti kantaa itsensä kunnialla, selässä on joustoa ja takaosassakin vähän ponnua (olisi kuulemma enemmänkin, mutta on minun kanssani oppinut vähän varovaiseksi). Voi kun vain minäkin osaisin.

Mutta, palataan näihin tunnelmiin sitten joulun jälkeen, nyt haluan toivottaa vain kaikille ihan äärimmäisen ihanaa ja rentouttavaa joulua! Kiitos, että olette pysyneet mukana matkassa ja jatketaan ensi vuonna samaan malliin!

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

Eläinlääkärikeikan jälkeen ruoka maistui. Ehkä siinä on ratkaisu ongelmaamme?

Laiha Poika lähti eläinlääkäriin

Jouluaatto, mikä mahtava päivä! Jossain määr...

Read more

Kiitos kaikesta, Pepe!

Jouluaatto, mikä mahtava päivä! Jossain määr...

Read more
4

Uusia tuulia: blogi palaa juurilleen ja hevosjutut loppuvat

Jouluaatto, mikä mahtava päivä! Jossain määr...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.