Hevoset
Elämää vanhan hevosen kanssa
September 3, 2017
0

Pepe täytti kesäkuussa 20 vuotta ja on aika myöntää, että olen vanhan hevosen omistaja. Etenkin hevosiin perehtymättömien korvissa 20-vuotias hevonen kuulostaa jo ikälopulta, joten ajattelin kirjoittaa, millaista sellaisen hoitaminen käytännössä on. Eläinlääkärimme sanoja lainatakseni vanhuus ei ole sairaus, joten arkemme on hyvin normaalia puskahevostelua. Tietyissä asioissa Pepen ikä on tietysti huomioitava.

Kuinka vanhaksi hevoset elävät?

Hyvin hoidetut, hyvillä geeneillä varustetut hevoset voivat elää kolmekymppisiksi ja jotkut tervaskannot sitäkin vanhemmiksi. Pepen elinikä kaiken kestävänä connemarana voi hyvinkin olla kolmenkympin paremmalla puolella, jos sen keuhkot, hampaat ja omat hermoni (vitsi, vitsi) vain kestävät.

Aion pitää Pepen sen loppuelämän ajan niin kauan kun terveyttä riittää ja Pepe kestää jossain määrin ratsastamisen. Tallipaikkaa se tuskin enää vaihtaa, koska se on nykyisellä tallilla niin tyytyväinen. Pepe kuuluu ystäviensä luokse Chevalinnille, jossa sen omituisuutta ymmärtävät niin ihmiset kuin muut hevoset.

Ikä ei vielä näy Pepessä päällepäin.

Hammashoito puolen vuoden välein

Viime maaliskuussa Pepen hampaista löytyivät ensimmäiset ikääntymisen merkit, kun kahdesta poskihampaasta löytyi pahaa kariesta. Vermossa otetut röntgenkuvat paljastivat, että ongelmalliset hampaat olivat jo kuluneet muutenkin loppuun ja tippuvat omia aikojaan pois.

Vakkarieläinlääkärimme suosituksesta Pepen hampaat tarkistetaan nykyisin puolen vuoden välein. Mitään suurempaa häikkää hampaissa ei ole, mutta ikääntyminen aiheuttaa hammaskalustossa kulumaa ja muutoksia, joista on hyvä pysyä kartalla. Pepen hampaat raspataan säännöllisesti, mutta maltillisesti, jotta niitä ei suotta kuluteta loppuun ennen aikojaan. Monet eläimet pärjäävät hyvin ilman hampaita, mutta hevoselle ne ovat elintärkeät.

Talvikarvan vaihtuessa naamakarvat paljastavat, että ei tässä ihan varsoja olla.

Riittävästi heinää, vettä ja ruokaa

Ikääntyvän hevosen aineenvaihdunta hidastuu eikä sen elimistö kykene hyödyntämään ravintoaineita enää yhtä tehokkaasti kuin nuorempana. Ikääntyvän hevosen ruokinnassa tärkeintä on laadukas heinä, jota on riittävästi tarjolla.

Pepe ei vielä toistaiseksi ole tarvinnut erillisiä seniorirehuja. Se syö Criollo Top -kivennäistä reilun puoli litraa päivässä ja talvisin pari desiä turvotettua pellavarouhetta siihen lisäksi. Jos Pepe alkaa vaikuttaa väsähtäneeltä tai menettää lihaksiaan, vaihdan rehut tujummiksi.

“Ensin sanot, että ruoka on tärkeää, ja sitten valitat, kun pysähdyn vähän evästä ottamaan lenkillä. Päätä jo, ihminen!”

Säännöllistä liikutusta ja paljon reipasta käyntiä

Seniorihevosen liikunnalla on valtava merkitys siihen, miten sen lihakset säilyvät ja pysyvät yllä. Vanhan hevosen ei ole pakko olla laiha ja kuivakka.

Parikymppisellä ratsastettaessa on huolehdittava siitä, että jäljellä olevat kilometrit käytetään järkevästi ja kuntouttaen, ei kuluttaen. Pepellä ratsastetaan nykyään 3-4 kertaa viikossa. Loput pari päivää ovat maastakäsittelyä joko taluttaen tai jumpaten ja yhtenä päivänä viikossa se saa vain möllöttää tarhassa. Talvikautena se ei tarvitsisi yhtään varsinaista vapaapäivää vaan kävely olisi sille aina hyväksi. Joskus omistajakin tarvitsee kuitenkin vapaata.

Pepe kävelee paljon ihan luonnostaan, koska kesäisin se laiduntaa 24/7 ja talvisin tarhaa laumassa isossa tarhassa puolet vuorokaudesta. Kävely onkin seniorihevoselle äärimmäisen hyväksi. Suosin pitkiä alkukäyntejä ennen kentällä treenaamista, jotta Pepe ehtii kunnolla vertyä.

Pepen liikuntaohjelma näyttää tänä syksynä suurin piirtein tältä:

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai
 Vapaa  Koulutunti
(kaikki askellajit)
Ratsutus
(kaikki askellajit)
 Maasta käsin
puomeja ym. jumppaa pääosin käynnissä
Iltamaasto tai koulua kentällä
(mahdollisuuksien mukaan kaikki askellajit)
Maasta käsin touhuilua tai maastoilua Kiipeilymaasto ratsain tai maasta,(käynti)

Yllä oleva taulukko ei ole kiveen hakattu viikko-ohjelma, koska ei Pepellä sellaista ole. Touhuan Pepen kanssa paljon ihan fiilispohjalta enkä välttämättä tiedä tallille mennessäni , mitä sen kanssa aion tehdä. Suunnilleen tuollaista kaavaa  kuitenkin noudatamme.

Minä sulle vanhat näytän, sanoi Pepe ja lähti.

Kuinka kauan aion pitää Pepen?

Kuulun niihin hevosenomistajiin, jotka lopettavat hevosensa mieluummin liian varhain kuin liian myöhään. En näe itseisarvoa sillä, että saan venytettyä Pepen elämän tosi pitkäksi. Sen sijaan haluan, että sen elämä on loppuun asti hyvä. Pepe on villi ja vapaa sielu, sporttiponi, jota ei ole tarkoitettu kuihtumaan tarhan nurkalle. Kun se lähtee verheämmille laidunmaille, haluan sen lähtevän kiiltävänä, pilke silmässä ja laukaten vanhuudenvaivoja nauraen karkuun.

Huolehdin Pepen terveydestä hevosenomistajille tyypilliseen tapaan tarkemmin kuin omastani, mutta ikä asettaa tietyt rajat: Pepelle ei tulla tekemään yhtään isoa leikkausta ähkyn, hampaiden tai minkään muunkaan syyn vuoksi. Sille ei tehdä tuhansien eurojen raskaita hoitoja eikä sitä pidetä kuukausien mittaisessa koppilevossa.

Kun vanhalla eläimellä yksi kohta kropasta pettää, syntyy yleensä dominoefekti, jonka myötä alkaa paikka toisensa jälkeen hajota. Jossain vaiheessa luonnonvalintaa vastaan taisteleminen aiheuttaa vain pahaa mieltä kaikille. Kun Pepelle tulee jotain isompaa terveyshäikkää, sen on aika mennä. Onneksi se on aina ollut terve.

Mitä Pepen jälkeen?

Pepen jälkeen aion ehdottomasti hankkia vielä uuden hevosen. Niin rakas kuin Pepe onkin, uskon, että on minulla annettavaa jollekin sopivalle hevoselle Pepen jälkeenkin – ja ennen kaikkea niin paljon opittavaa niistä! Voin itse kaikin tavoin parhaiten, kun saan pitää omaa hevosta, ja hevoset puolestaan tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä minun kanssani.

Hevoset ovat niin herkkiä ja tapaturma-alttiita otuksia, että olipa sitten nuoren tai vanhan hevosen omistaja, voimme lopulta olla varmoja vain tästä hetkestä. On mahdollista, että kaikki päättyy jo huomenna, tai sitten kynnämme Pepen kanssa Jäniksenlinnan hiekkamonttuja vielä kymmenen vuoden päästä vuoron perään kaikesta järkyttyen. Eläimet eivät murehdi tulevaa vaan elävät tässä hetkessä, ja niin meidän omistajienkin kannattaa tehdä.

Juuri nyt, tässä hetkessä, kaikki on hyvin.

Lisää lukemista aiheesta

Pääkuva: Mari Jokelainen

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

WP_20170607_18_08_15_Pro

Miksi minulla on oma hevonen?

Pepe täytti kesäkuussa 20 vuotta ja on aika myö...

Read more
6

Upea kuvakavalkadi Pepestä

Pepe täytti kesäkuussa 20 vuotta ja on aika myö...

Read more
puskutraktori

Hukkasin henkisen Niclas Aromaani

Pepe täytti kesäkuussa 20 vuotta ja on aika myö...

Read more

There are 0 comments

Leave a Reply

Your email address will not be published.