Kissat
Eläinlääkärireissulla ja pitkästä aikaa ulkona
May 7, 2018
2

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta, mutta Pojan Instagram-tililtä on voinut seurata kissakotimme tuoreita kuulumisia. En ota tämän blogin säännöllisestä päivittämisestä ylipäänsä kovin suurta stressiä, koska Instagram toimii niin hyvin arjen hetkien jakamispaikkana.

En aio lopettaa bloggaamista, se on minulla niin verissä ja ihanaa puuhaa. Säästän kuitenkin mieluummin kirjoittamisen niihin hetkiin, kun tuntuu aidosti siltä, että kerrottavaa on niin paljon, ettei se yhteen Instagram-päivitykseen mahdu. Mieluummin kirjoitan harvoin ja tunteen palosta kuin puoliväkisin säännöllisesti. Nyt oli sellainen hetki!

Verikokeissa eläinlääkärillä

Pitää varmaan hankkia joku koirien kuljetusboksi, jonne Poika mahtuisi kyyristelemättä.

Viime kuussa käytin Poikaa uudestaan eläinlääkärissä, kun huomasin, että sen paino oli taas pudonnut pienen nousukauden jälkeen. Muuten Poika on ollut pirtsakka (lue: pöhkö) oma itsensä, mutta kilot eivät vaan pysy ja lihasköyhäkin se on.

Harjoittelimme koppaan menemistä pari iltaa ennen h-hetkeä, varmuuden vuoksi. Koppaan Poika meni mielellään, mutta inhosi autossa olemista ja teki mielipiteensä selväksi raivokkaalla mau’unnalla.

Eräs toinenkin välkky kaveri keksi, että kopassa istumalla saa herkkuja.

Eläinlääkäri ei ollut kovin huolissaan, koska poika oli virkeä, katse kirkas ja turkki hyvässä kunnossa. Varmuuden vuoksi eläinlääkäri otti kuitenkin verikokeet. “Pirtsakkaan” tapaansa Poika puolusti oikeuttaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, niin että siltä piti rauhoittaa taju kankaalle. Loppuillan se olikin sitten kuin speediä vetänyt: syöksähteli ja hoiperteli ympäri kämppää pupillit mustina. Taisi saada lähtiessä tehokkaan herätteen.

Verikokeiden tulokset olivat onneksi ihan normaalit ja eläinlääkäri totesi, että ei ole syytä huoleen. Jos paino jatkaa laskuaan viidestä kilosta 4.5 kiloon, kannattaa tulla uudestaan käymään jatkotutkimuksia varten. Voi olla, että murehdin ihan turhia, mutta en ole valmis menettämään enää yhtään omaa eläinystävää lähivuosina. Siksi olen mieluummin liian varovainen kuin liian huoleton.

Ulkoilukausi alkoi!

Talvella Poika-parka järkyttyi sydänjuuriaan myöten paristakin koiravierailusta. Minä ja avomieheni suorastaan rakastamme koiria ja ottaisimme mielellämme oman, jos en olisi allerginen. Pojan tunteet koiria kohtaan ovat valitettavasti toisenlaiset. Tajuttuaan, että koirat tunkeutuvat kotiimme rappukäytävästä, se totesi, ettei halua mennä sinne ollenkaan, ihan sama vaikka ulkoilut jäävät kokonaan pois.

Se vaihtoehto ei sopinut minulle, koska tiesin, miten onnellinen Poika on saadessaan tarpoa pitkin Pajamäen pihaa. Avasin muutamana iltana ulko-oven suoraan rappuun ja menin sinne ihan vain oleskelemaan. Ensin Mörkö tuli pitämään minulle seuraa ja pari iltaa ovella kuikuiltuaan Poika rohkaistui perässä. Kun Poika uskalsi hiippailla rapussa ilman valjaita, laitoin sille yhtenä iltana myös valjaat päälle. Pian olimme jo pihalla.

Mörkö lähti mörönsyötiksi rappukäytävään.

Pihalla Poika loikki puunrunkoja pitkin ja säntäili pikkulintujen perässä entiseen malliin. Se viihtyi pihalla itse asiassa niin hyvin, että murisi ja löi minua naamaan, kun kannoin sen tunnin ulkoilun jälkeen takaisin yläkertaan (ilman kynsiä tietysti, ei se oikeasti ole yhtään pahis). Heittelin ja piilottelin herkkutikun palasia ympäri kämppää, mikä auttoi sitä unohtamaan kaunansa nopeasti.

Unelmien kiipeilyseinä Eläinystäväni-messuilla

Onko vähän ihana?

Pari viikkoa sitten kävin Eläinystäväni-messuilla, jonne sain perinteiseen tapaan bloggaajapassin. Kannatti kyllä mennä! Tutustuin kotimaiseen Ananimalab -yritykseen, joka valmistaa kissojen kiipeilyseiniä. Kun näin esittelyseinän messuilla, tiesin saman tien, mitä kissat saavat tänä vuonna joululahjaksi.

Seinän kiinnitysmekanismi on hämmästyttävän helppo: se läntätään seinään uudelleenkäytettävillä liimatarroilla! Bloggaajakollega Taru oli nopeampi liikkeissään kuin minä, hyödynsi messutarjouksen ja nyt Trio Miumau ja Herra Nilsson -blogin tähdet saavat jo nautiskella omasta kiipeilyseinästä. Tarun kuvia ja videota katsoessa kiipeilyseinäkuumeeni ei ainakaan lievittynyt!

Mörren ja Pojan mielestä lemmikkimessujen parhaat tuliaiset olivat 80 kappaleen pakkaus PrimaCatin herkkutikkuja ja onkilelu, jonka päässä on hiiri. Poika kanniskelee hiirtä mukanaan kaiket päivät eikä sitä tunnu haittaavan yhtään, että perässä laahaa varsin äänekäs varsi. Pojan tuntien todennäköisesti juuri melu on se juttu, mikä kannustaa kantopuuhiin (erityisesti noin neljältä yöllä).

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Toivon kovasti, että saisimme Pojan painon nousemaan, niin voisin viimein lakata huolehtimasta siitä. Molempia kissoja odottaa vielä hammaslääkärikeikka, minkä jälkeen kaikki terveydenhuollolliset jutut on hoidettu ajan tasalle.

About author

Piia

Piia on 35-vuotias hullu kissamummo, joka on sekaisin myös hevosista.

Lue myös nämä

/ You may check this items as well

Eläinystäväni

Kissaihmisen tärppejä Eläinystäväni-messuille

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjo...

Read more

Ääniraidallinen video vintiltä

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjo...

Read more
poika-nukkuu

Laiha Poika on pian pelkkä Poika

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjo...

Read more

There are 2 comments

  • Taru says:

    Ihanaa kulla, että Pojalla oli veriarvot oli kunnossa!
    Nyt vaan peukut pystyyn, ettei paino tipu liikaa.

    Kiipeilyseinä on vaan niin jeeeesh! Mä epäonnistuin yhden kappaleen asettamisessa, koska olin
    niin kovasti huoleton. On nimittäin tosi helppo kiinnittää seinää. Pala kumminkin pysyy kiinni, kun vähän tönäisen sitä päivittäin ja kestää hyvin kissojen menot. Suosittelen!

    • Piia says:

      Poika on onneksi tosiaan ilmeisesti ihan terve tapaus. 🙂 Sen paino on pysynyt nyt kuukauden ihan samoissa lukemissa, ei ole laihtunut yhtään. Jos ongelmat mm. nirsoilun suhteen vielä jatkuu, syyniin menee seuraavaksi hampaat.

      Kiipeilyseinä vaikuttaa kyllä niiiiin hyvältä jutulta, että on ehdottomasti tulossa meille vielä. Nyt meni rahat hevoseen (hupsistaheijaa), mutta viimeistään jouluksi seinä on saatava! Ja hyvinhän sä sen sait kiinnitettyä! Mä laitan varmaan avomiehen asialle. 🙂

  • Leave a Reply

    Your email address will not be published.